302 Found

302 Found


nginx/1.8.0

Vuosikymmenen parhaat albumit

Viestiketju osiossa 'Yleinen uuden musiikin keskustelu' , käynnistäjänä Boogis, 17.12.2009.

  1. Boogis

    Boogis 4. leveliläinen

    Viestejä:
    811
    Saadut kiitokset:
    0
    Aktiivisuuspisteet:
    6,386
    Liittynyt:
    06.12.2007
    Nyt kun pohjolan kylmyys on yllättänyt ja 2000-luvun ensimmäinen vuosikymmen lähestyy loppuaan, on hyvä pysähtyä miettimään viimeisen 10 vuoden julkaisuja. Mitkä levyt aiheuttavat kylmiä väreitä vielä vuosienkin jälkeen, eikä siis huonoutensa takia. Mitkä levyt sinun mielestäsi jokaisen tulisi kuunnella?

    Jokainen voisi listata kymmenen itseään koskettavaa levyä. Albumien ei tarvitse olla kronologisessa paremmuusjärjestyksessä, eikä tässä topicissa ole tarkoituskaan vääntää miksi toinen on parempi kuin toinen -tyylisesti. Tärkein on että levyille annettaisiin ytimekäs perustelu, minkä takia tämä kyseinen albumi on sinun klassikko listallasi, eikä se vaan on-perseilyä. Miten sait levyn? Mitä muistat aina levyä kuunnellessasi? Nyt aktivoidutaan!

    Kiitos ja kumarrus ja listan aloitus:

    Steen1 - Salaliittoteoria [2004]
    Mummoni prismasta joululahjaksi vuonna -04 ostama levy! Kuusen alta levy ja vierashuoneeseen mankan voimakkuus kakkosella fiilistelemään lankulla päähän lyömistä:yes: Levy on alusta loppuun suomalaista gangsta fiilistelyä parhaimmillaan. :thumbup:

    Ruudolf - Doupeimmat Jumala Seivaa [2004]
    Tämän soidessa fiilis nousee aina. Paras hyvän olon levy ikinä.

    Heikki Kuula - PLLP [2008]
    Erittäin asiallinen fiilistely levy. Annetaan stoges belttonien kolista!

    Jontti & Shaka - Rata-Äänite [2007]
    Jontin ja Shakan tiukka flow sekä riimit :thumbup: Ultimaattinen juomalevy.

    Leijona - Viinaa, Huumeita ja väkivaltaa [2004]
    Leijonan pohjoisen karaisema flow sekä karut tarinat eivät vanhene tuskin silloinkaan kun levy on puhki soinut. :thumbup:

    Edu Kehäkettunen & DJPP - Hyvän Olon Konsultit [2008]
    Edu kännissä lavalla huutamassa kullia :thumbup: :thumbup:

    Fintelligens - Renesanssi [2000]
    Ensimmäinen levy mikä tutustutti suomalaiseen rap-musiikkiin. 10 vuoden jälkeen tämä levy on vieläkin suht' tiuhassa soitossa.

    Avain - Punainen Tiili [2001]
    Menee samalle linjalle Renesanssin kanssa. Ensimmäisiä suomalaisia levyjä joihin tuli tutustuttua, eikä fiilistely ole loppunut vuosien jälkeen.

    Pyhimys - Salainen Maailma [2007]
    Levy jossa ei ole yhtään huonoa tarinaa. Suomalaista melankoliaa. :thumbup:

    Tuomio & Kone - EP [2003]
    Aivan liian harvinainen levy, koska kyseessä ehdottomasti tiukoin suomi-julkaisu. Alkoholin liika kulutusta oikealla mentaliteetilla. :thumbup:


    Edit. Edit. Edit. Yleisön kuumotuksesta ja yleisen yhtenäisyyden säilymisen takia jatketaan genrevapaalla linjalla:)
     
  2. pants

    pants 4. leveliläinen

    Viestejä:
    288
    Saadut kiitokset:
    2
    Aktiivisuuspisteet:
    5,896
    Liittynyt:
    12.11.2003
  3. Anonymous

    Anonymous Rekisteröitymätön

    Liittynyt:
    10:en 2000-luvun levyä.

    -Steen Cristensen Salaliittoteoria

    Legenda. Makasin ylä-asteen käytävän paskaisella lattialla armottomassa vitutuksessa kun viereen asteli jamppa joka kysy et ooks mä kuullu, oli sellanen hämyinen pilviveikko ongelmanuori, niin kuin minäkin, vähän vanhempi, istutttiin sit siinä ja se pisti laput korville, soitti stenkkaa pari biisi ja vittu BÄNG. Sanoin et polta tätä mulle levyllinen. Levyltä puuttui Pikku pirihuora ja Vitut susta. Kuuntelin sitä vuosia kunnes sain täydennetyn version ja lopulta viime vuonna alkuperäisen. Olen kuunnellut tätä tehdessäni pahoja nuoruusvuosina, automatkoilla, yhden frendin kaa aina kännissä fiilistellessä tai synkistellessä ja kohokohta oli kun pääs vihdoin huutaa ekaa kertaa keikalle Pikkuhuopalahteen joskus muutama vuosi sitten. Tää on ihan vaan enemmän ku levy mulle. Jotenkin se viha on niin osuvaa ja helpottaa perkele kun tätä soittaa, samoin tuo helpotusta kun kuulee jonkun puhuvan ääneen siitä että vituttaa ja miksi. Joillekkin ihan arkisia asioita.


    -Leijona Viinaa, huumeita ja väkivaltaa

    Kun tuli vedetty hatsia pari vuotta nuorempana niin tää soi aina sterkoissa niissä hämyisissä kotibileissä tai illanistujaisissa joissa me vähän erillaiset nuoret istuttiin, kuin kylällä muuten. Hiljentävä Hautausmaan portit muistuu mieleen ja ehdottomasti kaljalaulu Hämärän Rajamailla. En koskaan saanut ostettua mistään alkuperäistä ja meni pitkään ennen kuin sain edes oman version.


    -Pyhimys Salainen maailma

    Tää oli vähän sellanen et tsissus kun täytyy oikeen kuunnella kun on niin kaunista ja synkkää samalla. Tilasin ennakkoon. Kyllä Suomen läpi yöllä ajaminen sujui mukavasti kun katseli tähtiä ja stereoista tuli tätä samalle.


    -Heikki Kuula PLLP

    Yksinäisyys. Samaistuminen. Lähiö, masennus. Näitä aikoja on niin levyllä kuin omassa elämässä juuri silloin kuin levy tuli ja muistan ikuisuuden ne hetket kun yksiössä yksin seinaa tuijottaessa kaljakori tyhjentyen kuunteli tätä päiväst toiseen, duuniin ja takas, ei muuta.
    Helpotti, tuli laulettua mukana, hyräiltyä. Tilailin kaupasta kun tuli pihalle.

    -Avain Punainen tiili

    Ensimmäinen kunnon niinku levy, levy isolla L:llä. Itselle siis ainakin.
    Kaikki treenas biisejä kulmilla silloin hieman nuorempana ja tuli vaan kuunneltua ihan perkeleesti.
    Edelleen Punainen Tiili on niin kylmät väreet aiheuttava kappale että kyllä. Levy on vitun kova.

    -Julma-Henri & Syrjäytyneet Al-Qaida finland

    Tilasin ennakkoon. Tämä oli jotain sellasta mitä ei ollut ennen kuullut vaikka on ollut Stenkat ja muut, levyssä on jotain ainutlaatuista psykedeelisyyttä ja synkkyyttä. Vaatii todella omanlaisen mielentilan kuunteluun ja kulutin levyn totaalisesti puhki, tuli vaan kuunneltua ihan liikaa. Nyt ei ehkä muuta ole tullut soitettua kuin viimeistä kappaletta. Ihan mahtava levy.

    -Yellowmic Adihasla

    Ihan mahtavuutta, ostin ilmestyessä. Samoissa vaiheissa tuli muistaakseni kuunneltua paljon kuin Kuulan PLLP:tä, iso paketti todella hyviä biisejä (+ videomateriaalia), ei siinä muuta.

    -Varasta Pomolta

    Jatkoa tuli sitten vihdoin, en pettynyt mutta meininki oli jotenkin tasaisempi, enemmän asioita valoittava ja ajattelemaan pistävä. Aivan liian kuningas kappale joka on saanut monet vanhat jäärät nyökyttelemään: Varasta pomolta. Helvetinmoiset elämäntarinat pomoista ja duunipaikoista heti perään.

    -Asa foetida 2

    Tuli pitkästä aikaa fiilis että nyt on jotenkin helvetin hoppipäinen olo kun pisti soimaan, loistavat taustat, hyviä biisejä ja sanoituksia. En mä tiedä mitä sanoa, latasin kun oon persaukinen. Tarkoitus on kuitenkin aina ostaa aitona nämä levyt jotka merkkaa jotain.

    -Solonen Harmaanaaman kirous

    Helvetin läskejä biittejä, funkki fiilis ja todella nälkäinen meno. Ihan kingejä ja aitoja biisejä. Kesällä meni kylmät väreet ja monttu aika auki kun pisti soittimeen ekaa kertaa. Khyllä :thumbup:

    -Rähinä Pommi 3

    Silloin, muistaakseni kesällä? Bussissa istuessa, nurtsilla auringon paistessa tuli bängättyä näitä biisejä ja oli hyvä meininki, vieläkin löytyy hyviä biisejä tältä levyltä ja Trilogia Nyytit! Blau...:D

    Tällä nykyisellä menolla ens vuosikymmenestä on tulossa ihan kamalaa paskaa, saa nähdä miten nää trendit menee.
     
  4. Ratata

    Ratata 0. leveliläinen

    Viestejä:
    859
    Saadut kiitokset:
    0
    Aktiivisuuspisteet:
    0
    Liittynyt:
    20.09.2009
    Tää ketju on ihan paikallaan. Vuosikymmenen merkittävimmät teokset yeah what c'moon. Tohon toisee topiccii voi mennä sitte tammikuussa hehkuttaa jotai uut MC Electricin levyy.

    Täällä fiilistellään vanhaa kunnon suomalaista vuosituhannen vaihde räppiä. Sitä kunnon OG tavaraa eikä mitään teknorenkutusta niinku 2010 on varmaa tapana. *pthyi*
     
  5. Snare 909

    Snare 909 3. leveliläinen

    Viestejä:
    1,352
    Saadut kiitokset:
    68
    Aktiivisuuspisteet:
    3,446
    Liittynyt:
    09.09.2009
    ,,... Mä kun oisin toivonu jotai genrevapaampaa topiksii. ;[
     
  6. pants

    pants 4. leveliläinen

    Viestejä:
    288
    Saadut kiitokset:
    2
    Aktiivisuuspisteet:
    5,896
    Liittynyt:
    12.11.2003
    Ymmärrän tämänkin tarpeen. Toi toinen topikki vaan on joku kolme kuukautta vanha ja suomiräppi sen 10-vuotta vanhaa, joten listaukset siellä olisi suoraan siirrettävissä tänne. Tän nimeen vois muuten lisätä suomiräpin ja vois olla tarvetta genrevapaallekin 00's listailulle.

    Mut joo. Kopsaan oman listani tähän ja täydennän:

    Jontti & Shaka - Rata-äänite
    Hallittu kokonaisuus. Jontin vapaamuotoisesti kulkevista räpeistä tykkään tosi paljon, Shaka tasapainottaa hienosti.

    Ritarikunta - Saranat avaavat sanat
    Varhaisia suosikkeja. Tyylit poikkesivat muusta sen ajan suomiräpistä sekä tuotannossa että räpeissä.

    Julma-Henri & Syrjäytyneet - Al-Qaida Finland
    Vaikuttava, painostava, ahdistava ja silti vapauttava kuuntelukokemus.

    Ruudolf - Doupeimmat Jumala seivaa
    Parhaiten tehtyä hyvän fiiliksen suomiräppiä. Jos on valmiiksi jo hyvällä tuulella, tämä toimii. Jeesus ja piereskely, siinä vasta pari.

    Heikki Kuula - Vihreä salmiakki
    PLLP on ehkä parempi, mutta tää oli ällistyttävä ensikohtaaminen Heikin biisien kanssa ja vaikutuin syvästi.

    edit. Perään vielä genrevapaa ulkomaisen musan top 10

    1. Madvillain - Madvillainy Täydellinen kokonaisuus, joka sekunti silkkaa hunajaa. Madlib ja Doom molemmat parhaassa terässään.
    2. The National - Boxer Tämmöselle setärokille on mun elämässäni ollut vuosikymmenen viime vuosina tilausta.
    3. The Streets - A Grand Don’t Come for Free Hieno koko levyn mittainen arkirealistinen tarina.
    4. Cannibal Ox - The Cold Vein El-P:n jumal-tuotanto ja järjettömän kovat räpit päälle. Def Jux oli tulessa ekat vuotensa.
    5. Burial - Untrue Kaunista, kuulokesuosikki pimeässä kaupungissa liikkumiseen.
    6. Sage Francis - Personal Journals Olin jokseenkin järkyttynyt tän levyn tilityksen määrästä. Seuraavan tason räp-emoilua.
    7. Plantlife - The Return Of Jack Splash Vuosikymmenen biletyslevy, ainakin mun taloudessani.
    8. Arcade Fire - Funeral Isoa ja kotikutoista indie-elämöintiä.
    9. Clipse - Hell Hath No Fury Kylmää kokisräppiä. Niin vitun tylyä räppäämistä ja tuotantoa, että pakko fiilistellä.
    10. The Flaming Lips - Yoshimi Battles Pink Robot Jokseenkin vastakohta tolle Clipselle. Lämmintä, haikean kaunista.
     
  7. Boogis

    Boogis 4. leveliläinen

    Viestejä:
    811
    Saadut kiitokset:
    0
    Aktiivisuuspisteet:
    6,386
    Liittynyt:
    06.12.2007
    Yleisön kuumotuksesta ja yleisen yhtenäisyyden säilymisen takia jatketaan genrevapaalla linjalla:thumbup: Idea kymmenen, ei kirjoittaessa pyörinyt päässä. Mutta omalla listallani linja on sama:)
     
  8. Anonymous

    Anonymous Rekisteröitymätön

    Liittynyt:
    Voi vittu on se nyt hyvä sanoa... Perkele. Teen siis vielä toisen genre vapaalla linjalla.
     
  9. soul03

    soul03 4. leveliläinen

    Viestejä:
    4,104
    Saadut kiitokset:
    102
    Aktiivisuuspisteet:
    7,996
    Liittynyt:
    19.08.2003
    No, mennään aika rajattomasti, eli 2000-luvun top jotain:

    Johnny Cashin American-sarja
    Noista on ihan turha yrittää seuloa sitä parasta, jokasella on omat täysin ylittämättömät hetkensä. Palvon.

    Rammstein: koko tuotanto
    Rammsteinin Ruisrock-keikka -05 oli hyvin merkittävä käännekohta meikälle: vaikka kaikki alko Iron Maidenista ja metallista, en ollu kuunnellu sitä oikeestaan ysärin alun jälkeen lainkaan. Mut Rammstein palautti taas uskon, olo oli kuin 12v pikkupojalla taas.

    Tool: 10 000 Days
    Olin pitkään tätä levyä kuunnellessani et mitävittuuoikeesti. Noin hienoa kokonaisuutta jossa saundi, sen psykedelia ja sen visuaalinen ilmentymä toimii noin saumattomasti yhteen ei tuu ihan joka päivä eteen.

    Manu Chao: koko tuotanto
    jotenkin mä en kykene suhtautumaan tähän äijään ollenkaan objektiivisesti: ihan mitä tahansa se on tehny on ihan puhdasta kultaa. Muistan et diggasin jo ysärillä Mano Negran joistain jutuista, mut sit kun Clandestino tuli ulos niin se olikin sit siinä. Muistan et se oli oikeesti aika outo fiilis, siinä vaiheessa meikän pääasiallinen musiikinkulutus oli tuolla tekno-osastolla ja sit yhtäkkii siihen tulee joku jamppa akustisen kitaran kanssa laulamaan espanjaks ja ranskaks. WTF?

    Future Sound of London presents Amorphous Androgynous: The Isness
    FSOLn Lifeforms on Maailman Toiseks Paras Levy, ja kun kuulin et jätkät tekee sittenkin paluun niin odotin tota lättyä nk. muna pystyssä. No sehän ei tietenkään ollu lainkaan sitä vanhaa FSOLia mut se toimi silti: toi psykerokki ja sitarit ja varsinkin Divinity-kädetilmaananthem kolahti huolella, ja sai aikaan sen että löysin uudestaan ne vanhat hippirallit, Beatlesit ja Rollarit sun muut joita olin kuunnellu ihan tositosipienenä kun tädin mies oli niitä mulle soittanu.

    Loop Troop: The Struggle Continues
    Kasari ja ysäri oli ne meikän räp-vuodet, mut Ruotsin poijjaat kyl vei. Helposti vuoskymmenen paras räp-levy (no okei, Promoen Long Distance Runner tuli aika lähelle)

    Ceebrolistics: 0.
    parasta mitä Suomessa on "räpin" saralla tapahtunu. Tunnistan itseni yhä joistain lyriikoista.

    Tossa noin pikasesti mitä tulee mieleen. Lista on selkeesti suppeampi kuin 10v sit. Johtuuko se siitä et tää oli huonompi vuosikymmen kuin ysäri? Ehkä, ainakin tältä vuoskymmmeneltä puuttu selvästi sellaset tavallaan kokonaan uudet ja innostavat jutut kuten grunge ja tekno oli ysärillä. Samaten yksittäisia albumeita on vähän vaikeeta listata, monet jutut on kolahtanu mulle nimenomaan kokonaisuuksina kuten nyt vaiks toi American. Ja sit kyl myönnän et ainakin meikällä aika paljon aikaa on kulunu tosi vanhan saundin parissa: mä olen kierrättäny paljon niitä juttuja jotka itelle tipahti joskus kauan sit (hevi ja regei), ja sit olen löytäny sieltä jostain historian hämäristä paljon sellasia juttuja jotka on mulle tavallaan ollu uusia siitä huolimatta vaikka ne oliskin sen 30-40v vanhoja (Pink Floyd ja proge). Toi vanhojen juttujen kierrätys on viime aikoina ollu paljon tapetilla, ehkäpä se kasariräp on sit seuraavaks listalla.
     
  10. irual

    irual 1. leveliläinen

    Viestejä:
    363
    Saadut kiitokset:
    0
    Aktiivisuuspisteet:
    411
    Liittynyt:
    25.09.2003
    Serkkupojat - Tulitus, tilitys, tiputus
    ehdoton valinta tähän, ja oikeastaan minkä tahansa listan kärkeen. kaikki ceebro/murmurlevyt on helvetin kovia, mutta ehkä juuri tässä roope ja janne heittää niin diipit läpät että kestää kuuntelua. jo vaikka kuinka monetta vuotta jatkuvasti soitossa

    Heikki Kuula - PLLP
    Vuoden 2008 paras ja kuunnelluin levy mulla. Asenne aivan huippuluokkaa, vitun täydellinen räppilevy

    The Mars Volta - De-Loused in the Comatorium
    Se ensimmäinen ja ainoa oikea Mars Volta -levy. Soittamisesta todellakin huomaa, että Omar-Rodriquez ja Bixler-Zavala vihdoin pääsivät tekemään sellaista musiikkia mitä olivat oikeasti aina halunneet. Samalla kaunis ja melodinen mutta myös vihaisen rytmikäs ja menevä levy. Sai mut kuuntelemaan indietä/progea enemmänkin.

    Don Johnson Big Band - Support de microphones
    Jotenkin kokonaisuudessaan hämmentävän hieno levy. No.1 at the hamburger concept !

    Avain - Punainen tiili
    Pakko ottaa listalle. Kuten niin monelle muullekin, ensimmäinen räppilevy, jonka jokaista biisiä oikeasti kuunneltiin, ja sanat opeteltiin. Ja edelleen soitossa.

    Asa - Terveisiä kaaoksesta
    Leijonaa metsästän meni kaikessa hypessään ohi, mutta muistan että TK soi koko syksyn 2006 ja kevään 2007 koulumatkoilla. Ja mun mielestä paras Asan levy tähän mennessä.

    Rudolf - Vaimo CD
    Rudyn paras levy ehdottomasti. Ei tietoakaan siitä väsähtämisestä, jota jo DJS-levyllä oli havaittavissa. Aitoa ja tiputtavaa läppää koko levy täynnä.

    Plutonium 74 - Pasilasta Kallioon
    Kaikessa häröydessään uskomattoman hieno levy. Klassikko vailla vertaa.

    Kings of convenience - Quiet is the new loud
    Haikea ja melodinen levy, jota tulee kuunneltua yllättävän paljon. Jopa vähän vaikea sanoa, miksi tätä jaksaa kuunnella vuodesta toiseen.

    Liisanpuisto - Olipa kerran
    Siistii räppii ftw! Liisanpuistolla oli aina omanlaatuinen saundinsa, joka on aina pudonnut mulle. Ja tätä levyä tuli odotettua aivan helvetisti, ja myöskin kuunneltua kun se sitten ilmestyi. Kuten yllä jo mainittiin, kokonaisuus todella tiukka.
     
  11. ThaJain

    ThaJain 4. leveliläinen

    Viestejä:
    2,539
    Saadut kiitokset:
    13
    Aktiivisuuspisteet:
    6,496
    Liittynyt:
    03.01.2002
    Hmm tää on paha. Tää on todella paha. Justiin tuossa 90-luvun lopussa on tullu todella hyviä levyjä mitä vois nimetä heti mutta tätä joutuu kyllä miettimään pikkasen. Voisin mainita tässä vaikka 5kpl räp-levyjä ja 5kpl muista genreistä.

    Räp:
    Murmurecordings - Escape Module 2002
    En halua laittaa tähän pelkästään Murmur jätkien levyjä joten valitsin tähän tämän posse-levyn. Tähän voisin listata Serkkupoikien, MattiP, Iweren ja Ceebrolisticsin tuotantoa koko listan täydeltä koska nuo jätkät vaan yksinkertaisesti ovat tehneet tämän maan parhaat levyt.
    Tällä levyllä on muutama kaikkien aikojen parhaista biiseistä esim. Whats The Reason To Hold Back. Erikoismainintana Salvador kenen mahtavuuden tajusin tämän levyn myötä. Toivottavasti vielä joskus kuuntaisiin näin hyvin levyjä ja ennen kaikkiea tältä posselta.

    Deepspace5 - The Night We Called It A Day 2001
    Ja tässäkin kohtaa mainitsen posse-levyn koska DP5 nimen alta on tullut niin monta hyvää levyä tämän kymmenen vuoden aikana, että helpompi taas mainita tämä. Eikä tämä todellakaan ole mikään huono levy tai kokoelma tyyppinen. Hieno kokonaisuus hienolta jengiltä. Ehdottomasti klassikko. Superposse todellakin. Ja tämän kohdalla olisi voinut mainita levyjä kuten Mars Ill - Raw Material, Listener - Whispermoon, Freddie Bruno - Ballpoint Composer, Sev Statik & DJ Dust - Back To Dust näin muutaman mainitakseni.

    Aesop Rock - Labor Days 2001
    Daylight on yksi siiteimmistä biiseistä ikinä. Kokonaisuutena levy ei ole niin hyvä kuin toivoisi mutta ehdoton klassikko itelle ja maininnan ansainnut levyt. Ainoa Aesop Rock levy minkä omistan ja ainoa mihin olen pokonaisuutena tutustunut. Mutta tämä levy vakuuttaa mut Aesop Rockin taidoista. Jätkän saundi on mahtava. Tuona aikana itselleni todella tärkeä levy.

    Looptroop - Modern Day City Symphony 2000
    Ruotsin ylpeys. Ei ole LP ollut näin vahva kuin tällä levyllä. Struggle Continues oli vielä oikeasti hyvä levy mutta sen jälkeen tulleet ihan OK ja kuunneltavia levyjä muttei mitenkään tärkeitä. Muutama todella klassikko hitti kuten Long Arm Of The Law. Tässä pitää mainita myös Promoen Covernment Music mitä olen ehkä kuunnellu enemmän kuin MDCS. Ja Promoen The Long Distance Runner pitää mainita myös.

    Various / Living Legends - UHB V: Legacy 2099 2002
    Lähes koko Living Legendsin kasetilla julkaistun tuotannon omistavana olisi jotenkin merkillistä etten yhtään levyä posselta nimeäisi. Valitseminen on kyllä vaikeaa koska LL:n vahvimmat levyt sijoittuu tuonne 95-99 ajalle. En ole oikeasti tätä levyä hirveästi edes kuunnellut mutta mainitsen tämän tyylin takia. UHB kokoelmat on siisteimpiä juttuja mitä on ikinä julkaistu.

    Muut genret:
    Millencolin - Pennybridge Pioneers 2000
    Kun tämä tuli elin kovaa skeitti ja lumilautahurmosta ja mikäs siihen sopikaan paremmin kuin tämä levy. Melodinen mutta vielä vauhdikas punk levy ja melkeenpä voisin sanoa että bändin paras levy.

    Endstand - Burning Bridges 2004
    Vasta ihan joku 3-4 vuotta sitten innostuin enempi hardcore meiningeistä ja pääasiassa suomalaisista bändeistä. Tähän voisin listata ihan minkä tahansa Endstand albumin mutta valitsin tämän koska tämä on eniten kuunnelluin. Ensimmäinen Endstand levy minkä ostin ja mulle oli heti selvää että Endstand on melkeinpä suomen..ei vaan koko maailman paras bändi.

    Soul Captain Band - Jokaiselle Tulta 2001
    Ensimmäisen kerran kun kuulin Soul Captainia mietin että mitäs humppaa tämä nyt oikein on. Sitten kun kuulin lisää kiinnostuin meiningistä enempi ja päätin ostaa levyn. Ja sittenhän se valkeni että tässä on nyt paras reggae levy koskaan...ei vain suomen paras vaan koko maailman. Kauan hain jamaican skenestä samantyyppistä saundia mutta en ole vieläkään löytänyt. En ole reggaen suurkuluttaja eikä mua hirveästi kiinnosta muuta kuin suomen meininki mutta kotimaan skeneä seuranneena voin sanoa ettei näin hyvää kokonaisuutta ole yksikään bändi vielä saanut tehtyä (muutama uudempi levy itselläni vielä kuulematta tosin). Luultavasti kaikki se hyvyys tässä levyssä perustuu pitkälle siihen, että ei tällästä ollu sillon vielä kuultu. Ja kesällä pääsin Jokaiselle Tulta 10v juhlakiertueen katsastamaan ja oli parhaita keikkoja mitä olen nähnyt.

    Deftones - White Pony 2000
    Halusin mainita jonkun metal-levy ja tätä piti miettiä kauan. Mitä sellaisia metal-bändejä on ollut 2000 luvulla jotka olis tehneet jonkun itelleni merkittävän levyn. Ensin mietin että RATM Battle Of Los Angeles mutta se perkele olikin tullut jo 1999. Korn Follow The Leader 1998, Soulfly - s/t 1998. Eli kaikki itselle tärkeät levyt sijoittuu tohon ysärin loppuun. No mutta sitten Deftones. White Pony on hieno levy mitä olen kuunnellut viime vuosina ihan liian vähän. Aikanaan ei ollut varaa ostaa levyä itselleni mutta sain sen polettuna ennen kuin oli edes suomessa ilmestynyt. Alkuperäisen levyn sain ostettua vasta tänä vuonna. :eek: Okei ei tämä Deftonesin paras levy ole ja 2000 luvullakin on julkaistu mielestäni parempi levy s/t mutta tämä on merkittävä levy. Näihin aikoihin mielipiteeni oli että Deftones on paras bändi ja Chino paras vokalisti. Metallia olen kuunnellut koko ajan aina tähän päivään saakka mutta täytyy sanoa ettei klassikko-statusta saavuttaneita levyjä ole julkaistu juuri yhtään...aivan parina viime vuotena on tullut muutamia mitkä voin ehkä muutaman vuoden päästä nimetä klassikoiksi jos ne kestää kuuntelua niin pitkään.
     
  12. Anonymous

    Anonymous Rekisteröitymätön

    Liittynyt:
    Rajaan tän yhteen levyyn per artisti, niin esim. Cinematicin Ma Fleur ei mahu joukkoon. Vaikka vois oikeastaan olla Every Dayn tilalla ihan hyvin. Niin ja nää siis pelkästään ulkomaisista koottu ja valittu. Kotimaisista ehkä erilliistä listaa jos jaksaa. Mitään ultimaattisen vedenpitävää listaa ei pysty laatiin, mut jotain suuntaviivoi toki. Here we go...

    [​IMG]
    1. Godspeed You! Black Emperor - Lift Your Skinny Fists LIke Antennas to Heaven (2000)
    Tätä luukutetaan jos ja kun 2012-profetiat (ei) käy toteen. Uskomattoman dynaamista ja huolella rakennettua musiikkia bändiltä joka teki myös vuosikymmenen parhaan EP:n (Slow Riot for New Zero Kanada). Kova track record.

    2. The Cinematic Orchestra - Every Day (2002)
    Ninja Tune -kataloogin helmi. Jo mahtvalla Motionilla hämärsi elektronisen ja orgaanisen musan rajaa. Toisaalta sopii Ninja Tunen rosteriin täydellisesti chill-out/downtempo -tunnelmoinnin takia, mutta vähän liian jatsia kuitenkin. Toisaalta turhan popahtava "oikeaksi jazz-levyksi". Fontella Bassin löytäminen Art Ensemble of Chicago -levyjen kautta vokaalivierailijaksi aivan mahtava veto, ja Roots Manuvan kanssa tehty All Things to All Men on ehkä täydellisin jazzin ja hip-hopin ristisiitos.

    3. The Mars Volta - De-Loused in the Comatorium (2003)
    Progea 2000-luvulle päivitettynä. Täpärästi tältä listalta ulos jäävällä At the Drive-Inin Relationship of Commandilla (2000) Omar ja Cedric oli jo selkeästi jonkinlaisella luovalla huipulla, ja siinä bändissä se loi oman kontekstinsa mestariteoksen. TMV tarjosi kuitenkin vielä vapaammat kädet kunnon sekoilulle. Älyttömästä yksityiskohtien määrästä huolimatta tää levy pysyy kuitenkin koko ajan kasassa ja hämmentävän kompaktina. Ei heikkoja raitoja eikä pätkääkään kulumista 6 vuodessa. Tämän jälkeisillä levyillä retrompi progerunkkailu on saanut bändistä yhä isomman otteen, mutta tässä ja jossain määrin Francesilla AtDI ja punk/hardcore -tausta on vielä sen verta vahvasti läsnä, että saundi ja meno on intensiivistä ja vauhdikasta juuri oikealla tavalla, eikä liian tekniikkaorientoitunutta. Tämä oikeuttaa myös kornin science fiction/huume -teemailun ja kryptisyyden lyriikoissa ja levyn tarinassa.

    4. Arcade Fire - Funeral (2004)
    Kaiken tän vuosikymmenen väsyneen Pitchfork-indien ja ylihypetettyjen kitarapop/rock-bändien keskellä Kanadasta kajahtaa. Arcade Fire on onnistunu heti debyytillään löytämään oman orkestraalisen saundinsa ja onnistuu myös kaikken tärkeimmässä eli biisinkirjotuksessa.

    5. The White Stripes - Elephant (2003)
    Tää starttaa ehkä vuosikymmenen ikimuistettavimmalla riffillä, jota ne ens vuosikymmeninen kitarapojutkin treenailee ku opettelee soittaa sitä skebaa. Kyllä silloin on jotain tehty jo oikeen vaikka toi ilmiö vituttaiskin. Aina ei muutenkaan tarvi tehä mitään sikaihmeellistä sen musan kans. Perusasiat kuntoon ja hyvä tulee.

    6. Burial - Untrue (2007)
    En tiedä onko Burial teknisesti mitään maailman parasta musaa tai jäätävän omaperäistä, mutta jeesus mies osaa luoda tunnelman ja kuljettaa sitä eteenpäin. Kaupunkiympäristön soundtrack.

    [​IMG]
    7. Madvillain - Madvillainy (2004)
    Vuosikymmenen hiphop-albumi. Doom ja Madlib löi hynttyyt yhteen juuri oikealla hetkellä, kun molemmat olivat parhaimmillaan ja tyypeillä oli eniten tarjottavaa toisilleen ja yleisölle. Doomin "hei, räppään kolmannessa persoonassa" tyyli ei ollut vielä väsynyt. Epäilisin myös, että pilvenpolton määrä oli mitä optimein. Kertsien vähyys ja levyn snipettimäinen rakenne toimivat täydellisesti. Snipettitrendihän oli vallitseva elementti myös vuosikymmenen parhaalla instuhiphop-levyllä, joka myös jäi täpärästi top10 ulkopuolelle tällä kertaa. (J Dilla - Donuts, 2006).

    [​IMG]
    8. William Shatner - Has Been (2004)
    Shatman yllättää/hämmentää. Mies joka muistetaan paitsi Star Trekin Kapteeni Kirkkinä, myös hävettävän huonoista camp-henkisistä covereista esim. Dylanin Tambourine Manista ja Elton Johnin Rocket Manista. Tällä levyllä Shatman kuitenkin mm. Ben Foldsin, Aimee Mannin ja Henry Rollinsin avustuksella esittelee moniulotteisuutensa. Toisaalta leikitellään tietoisesti tuolla miehen camp-arvolla ja levyllä on valtavan hauskoja kipaleita, kuten I Can't Get Behind That ja nimibiisi. Mutta välillä päästäänkin sitten ihan oikeasti liikuttaviin sfääreihin esim. That's Me Trying -biisissä Shatner vetää spoken wordiaan pitkän hiljaisuuden jälkeen yhteyttä tyttäreensä ottavan isukin näkökulmasta. Yli nukutuimpia levyjä aikoihin. Oleellinen osa vuosikymmenen populaarikulttuuria SAATANA.
    http://www.youtube.com/watch?v=Nr3dkWbfVd4

    9. Queens of the Stone Age - Songs for the Deaf (2002)
    Rockia isolla R:llä, siinä sen kummempia.

    10. Koska 10 rajaaminen on liian vaikeaa niin rajaan noi yheksän ja pistän kahteenkymppiin asti Bubbling Underia

    Bubbling Under:
    Isis - Panopticon (parasta metallia)
    Erykah Badu - Mama's Gun (parasta soulia)
    Radiohead - Kid A
    Aesop Rock - Labor Days
    RJD2 - Deadringer
    At the Drive-In - Relationship of Command
    J Dilla - Donuts
    Common - Be
    Björk - Vespertine
    Jay-Z - The Blueprint
    Fleet Foxes - s/t
     
  13. Anonymous

    Anonymous Rekisteröitymätön

    Liittynyt:
    Jotenkin leikkas tosta pois, niin lisätään vielä erityismaininta:

    Neil Young - Live at Massey Hall 1971 (2007)
    Eli 70-luvun musaa, niin mainitaan erikseen vaikka onkin vasta 2 vuotta sitten pistetty ulos Niilon arkistoista. Ihan äijän parhaitten studioalbumien tasolla ompi tämä. Biisivalinnat lähinnä tuolloin uusimmalta After the Gold Rush -klassikolta ja tulossa olleelta Harvestilta. Ei siis voi mennä pahasti pieleen ku vielä höystetään muutamilla muilla herkuilla.

    Edit: ja GY!BE:n EP olikin -99, niin ehkäpä se paras EP on sit:
    Boards of Canada - In a Beautiful Place Out in the Country (2000)
    Nostalgista saundia ja BOCin paras julkaisu. Nostalgisuudella en tarkota siis mitään retroilua tai yhteyttä johonkin tiettyihin omiin elämän kiinnekohtiin vaan enemmän tommosta universaalia lapsuuteen kuljettavaa vaikutusta, nahmean??
     
  14. irual

    irual 1. leveliläinen

    Viestejä:
    363
    Saadut kiitokset:
    0
    Aktiivisuuspisteet:
    411
    Liittynyt:
    25.09.2003
    Täydellisen samaa mieltä, jäbä tiivisti ko. levyn ansiot kyllä helvetin hyvin :thumbup:
     
  15. Anonymous

    Anonymous Rekisteröitymätön

    Liittynyt:
    Fail. Meni taas "quote" ja "muokkaa" -napit sekasin...

    Nakkais tähän vaikka suomipuolen jos saa listaa aikaseks...
     
  16. Ganesha

    Ganesha Rekisteröitymätön

    Liittynyt:
    Pirun hienoja levyjä, ainakin kaikki jotka tiiän ja luulisin että laadunvalvonta on sen verran tiukkaa, että itselle tuntemattomiinkin levyihin voisi olla ihan tarpeellista tutustua!

    EDIT: tuota William Shatneria ei voi ku hehkuttaa! Koko levyä en ole kuullut, vain muutamia otantoja levyltä, pitäisi hankkia levyhyllyyn. sen verran kovaa kamaa on. Varsinkin Common People-vetäisy saa hiljaiseksi joka kerta! Se on innoittanut siinä määrin, että olen itsekin harkinnut kokeilevani samanlaista spoken-tulkintaa Smashing Pumpkins-biisistä Bullet With Butterfly Wings (biisin tekstissä olisi potentiaalia sellaiseen tukahdutetun raivon ja maanisen epätoivon sävyttämään tulkintaan :D) Joku päivä sen vielä teen! Täytyy vain treenata vitusti että saa itsestä ruoskittua pihalle samanlaista vimmaa kuin William S. - nostan hattua, kova jätkä!
     
  17. Snare 909

    Snare 909 3. leveliläinen

    Viestejä:
    1,352
    Saadut kiitokset:
    68
    Aktiivisuuspisteet:
    3,446
    Liittynyt:
    09.09.2009
    Ei ois välttämättä ollut kuitenkaan ihan pakko lainata koko listaa uudestaan tohon, hra Ganesha. :wink:

    ama-cms presents a listing of presentable audio entertainment from the vuosikymmen of 2000-2009:

    : : : SUOMI FINLAND ALBUMS IN NO PARTICULAR ORDER : : :

    --- Paavoharju || Yhä Hämärää (2005) ---
    Paavoharjun debyytti on niitä harvoja levyjä joita nähdäkseni lähes jokaisen suomalaisen musiikkidiggailijan tulisi ainakin maistaa. Niin täysin omintakeisesta jutusta on kyse, mutta vaikka kaikki levyllä on lähestulkoon "outoa" on albumi ja sen biisit silti suhteellisen helposti lähestyttäviä, ja tietynlainen suomalaisuuden ja suomen luonnon fiilis puhaltaa läpi levyn tavalla, jota osaan kuvailla ainoastaan inspiroivaksi. Levy jäi Suomessa aika pienelle huomiolle mikä on iso sääli, mutta ulkomaiden indie-härö ym. piireissä levyä on suitsutettu ja paljon. Erityisesti Jenni Koiviston metsän hengettäreltä kuullostava kaunis lauluääni lofi ambientin päällä kannattelee levyn vuosikymmenen hienoimpiin suomalaisiin levytyksiin. Lainaan lopuksi wikipedia-artikkelia luodakseni edes pienen vilauksen siitä, mistä levyssä on kyse eivätkä nämä sanat tietystikään kerro musiikin luonteesta paljoakaan: "Paavoharju on suomalainen kokeellista ja sävykästä ambient/virsi/iskelmä/lo-fi musiikkia luova yhtye, jonka jäsenet ovat pääasiassa Savonlinnasta ja Kuopiosta."
    http://www.youtube.com/watch?v=gptt6srqe_Y


    --- Julma-Henri & Syrjäytyneet || Al-Qaida Finland (2007) ---
    Tämä levy ei liiemmälti esittelyjä Basson forumeilla kaipaa. Levyn tuskaisuus tuntuu kouraisevan aidolta, lähes hätähuudon omaiselta. Sanoihin voi samaistua parhaimmillaan silloin, kun oma vitutus ja/tai ahdinko on maksimissaan ja niissä olotiloissa biisit, kuten 040606(Viimeinen reissu?) tuovat helpotusta ja voimaa. Voimallisuudessaan vastaavanlaisia levytyksiä sattuu eteen harvoin, ja Suomen peleissä mieleen tulee vain Mana Mana -yhtyeen levy Totuus Palaa vuodelta 1991, jossa on vastaavanlaista itsemurhan partaalla hoippumisen tunnelmaa. Vaikka eri genreä edustaakin.
    http://www.youtube.com/watch?v=OKyedCmdwMQ

    --- Pariisin Kevät || Meteoriitti (2008) ---
    Kiinnostus Pariisin Kevät -projektia kohtaan heräsi heti, kun kuulin koomisen demoversion levyltäkin löytyvästä kappaleesta "Tuu rokkaa mun tanssilattiaa" Radio Helsingistä joskus kesällä 2007. En silti osannut odottaa levyltä mitään, mutta singlelohkaisut Samoilla Raiteilla ja Pikku Huopalahti riittivät nostamaan kiinnostuksen koko albumin ostoon. Täytyy sanoa, että levy on silkkaa omaperäistä pop-ilotulitusta eikä heikkoja lenkkejä oikein levyltä löydy. Sanoitukset tuntuvat raikkaan omaperäisiltä ja naivistisilta, tuoden mieleen Noitalinna Huraa!:n ja 90-luvun ihmeen, Karkkiautomaatin. Tyylillisesti levy naittaa rokkia poppimelodioihin ja oikeita instrumentteja vähän muovisiin elektronisiin taustoihin, mutta tuotannon tyyli sopii täydellisesti sanoitusten omaperäiseen maailmaan. Levy myi käsittääkseni kultaa joka on pieni ihme sikäli, että haastatteluja "bändi" ei antanut kuin yhden, eikä tehnyt keikkoja tai julkaissut edes muusikkoja esitteleviä promokuvia. Hyvä musiikki riitti ja riittää edelleen, albumin voi nimittäin lyödä soimaan ja toimii edelleen omintakeisuudensa ja ennakkoluulottoman meininkinsä johdosta. Täyden kympin levy ja itseoikeutetusti tällä listallani.
    http://www.youtube.com/watch?v=r55ff5MFN30


    - tämä viesti päivittyy pisin maanantaita ja tiistaita 21. - 22.12.2009! -
     
  18. joutilas

    joutilas 0. leveliläinen

    Viestejä:
    994
    Saadut kiitokset:
    0
    Aktiivisuuspisteet:
    0
    Liittynyt:
    10.10.2008
    Vuosikymmenen levy on tietysti: Radiohead - Kid A
    [​IMG]
    Oli jo julkaisupäivänään vuosikymmenen aikaansa edellä, eikä sadoista kuuntelukerroista huolimatta ole vanhentunut päivääkään. Gengrerajojen rikkoja, brittirokin kiistattoman kulmakiven uusi suunnannäyttäjä, dynaaminen ja sävykäs mestariteos.

    Sigur Rós - ( )
    [​IMG]
    Tältä Islanti kuulostaa ääninä. Post-rockia tavalla, jota ei ennen tätä oltu kuultu, tai kuviteltu. Kuin ääristä ääriin heittelevä kavalkadi tunnetiloja puettuna musiikiksi.

    Wilco - Yankee Ford Foxtrot
    [​IMG]

    The Mars Volta - De-loused in the Comatorium
    [​IMG]
    Copypastetkaa tähän RK2:n löpinät, totta joka sana.

    Interpol - Turn on the Bright Lights
    [​IMG]
    Kuten joku internetin syövereissä kiteytti: Sparse musical poetry for the disillusioned forgotten in amongst the ruins of a stoic cityscape; vague and unsettling but beautiful and comforting all the same.

    The Knife - Silent Shout
    [​IMG]
    Kaikki mihin Karin Dreijer Anderson on tähän menessä koskenut, on muuttunut kullaksi. Tämä samaan aikaan minimalistinen, mutta äärimmäisen räväkkä ja tunteikas levyllinen tummasävyistä elektroa on kai sitten jo platinaa.

    Bon Iver - For Emma, Forever Ago
    [​IMG]
    Kanadalainen miehenjässikkä tulee jätetyksi, vetäytyy metsään kirjoittamaan katkeransuloisia lauluja ja julkaisee ne omakustanteena. Tuloksena vuosikymmenen singer-songwriterlätty.

    Liikaa, aivan liikaa levyjä kerralla listattavaksi, täytynee vielä jatkaa ja runsaasti.
     
  19. Wednesday

    Wednesday 0. leveliläinen

    Viestejä:
    2,513
    Saadut kiitokset:
    3
    Aktiivisuuspisteet:
    0
    Liittynyt:
    13.05.2009
    Omaa kopipeistiä muualta:

    Opeth - Blackwater Park

    Orgastista menoa alusta loppuun. Selkeät ja kappaleet sekä rakenne. Upeat riffit ja muutenkin täydellisiksi sovitetut kokonaisuudet. Tunteita, joita ei voi tätä levyä paremmin kuvata.

    Nick Cave and the Bad Seeds - Abattoir Blues/Lyre Of Orpheus

    Luolamies on hullu nero ja täydellinen rock-ikoni, joka syventyy uskontotieteeseen, kirjallisuuteen ja hässii huippumalleja. Synkeät murhaballadit, gospel-kuorot, nautinnolla ja ammattitaidolla soittava bändi.

    The Mars Volta - De-Loused In The Comatorium

    Katso: R2K:n tiivistys. Uskomatonta kuinka näin paljon tavaraa voidaan paketoida toimivaksi ja rennosti kuunneltavaksi paketiksi.

    System Of A Down - Toxicity

    Uusiometallin höyryävästä paskakasasta erottuva timantti. Kakopäistä, mutta heti pinnan alta raapaistuna äärimmäisen skarppia menoa. SOADille myös pojot siitä, että oli arvostelukykyä laittaa viulut koteloon huipulla ja julkaista pöytälaatikko tyhjäksi jämäbiiseistä Steal This Albumilla. Eikä turhia kokoelmia ole kuulunut.

    Ajattara - Noitumaa

    Näytti kuinka pahvi-Landolalla tehdään oikeasti visvaista, pimeää, ahdistavaa sekä koukuttavaa menoa. Upeat riffit, jotka toimivat helvetin hyvin riisuttuina. Saatana palvoo meitä-kertosäe vuohineen kylmää aina selkää.

    Iron Maiden - Dance Of Death

    Surkein Irma-kansi koskaan peittää vuosikymmenen Maiden-levyn. Tutusta konseptista äärimmäisen upeita versiointeja. Perinteiset sotalyriikat Paschendalessa, täydellinen huudatusbiisi No More Lies, polveileva ja mielenkiintoinen tarina Dance Of Deathissa, rehdit ja positiiviset rock-vedot Rainmaker ja Gates Of Tomorrow. Ei yhtä ainoaa huonoa biisiä.

    Eleanoora Rosenholm - Vainajan Muotokuva ja Älä kysy kuolleilta, he sanoivat

    Suloista surmaelektropoppia. Parasta mitä Mika Rättö on koskaan tehnyt. Konsepti ja Eleanooran mystinen hahmo toimivat loppuun saakka. Ympärille huolella kehitetty valehistoriikki ja "harrastelijatutkimus" syventävät mahtavasti tunnelmaa.

    Portishead - Third

    2000-luvun savuista kapakkaballadia ja karvaisenmakeaa tunnelmaa sykkivästä Bristolista. Elektroninen musiikki saadaan kuulostamaan inhimillisemmältä ja Beth Gibbonsin tuskaisen suloinen ääni hellii.

    Regina Spektor - Begin To Hope

    Ihana pianotyttönen ja elämäniloisia, leikkisiä, mutta silti painavia kappaleita. Ei pilattu liian täyteen kaikkea ymppäämällä ja biisit ovat sopivan kevyitä.

    Johnny Cash - American V

    American-sarja oikeastaan kokonaisuudessaan, mutta vitonen pysäyttää lopullisuudellaan. Pojat pysyvät hiljaa kun Cash lausuu lakonisesti. Yhdellä soinnulla raskaasti ratsastava God's Gonna Cut You Down vuosikymmenen parhaita biisejä.

    Mastodon - Blood Mountain

    Sekopäistä, mutta kasassa pysyvää kaahausta. Vahva neljän levyn uskonnollinen/mytologinen teema. Saa tuntemaan juuri siltä kuin sienipäisen shamaanin manaama muinaistaruhirviöiden lauma vyöryisi kivikautisilla preerioilla luolaihmisten piileskellessä pelokkaina luolissaan.

    Radiohead - Kid A

    Vedenjakaja radiopäiden faneissa. Itselle skitsofreninen elektromaailma toimii sekä saa sielun sirpaloitumaan ja leijailemaan kaoottisen maailman läpi koskemattomana, mutta liikuttuneena.

    Flogging Molly - Whiskey On A Sunday

    Kokoelma, mutta avaa heti floggareiden parhaalla ja uudella kappaleella Laura ja akustiset vedot ovat täydellisiä, varsinkin Drunken Lullabies, joka on jopa alkuperäistä parempi. Vie suoraan katkerien kirkkokuntariitojen, köyhyyden ja halvan oluen kyllästämään Irlantiin. 70-luvun proge-/folk-miehenä isäukko vaati saada levyn heti omakseen.

    Moonsorrow - Verisäkeet

    Pakanafolkmetallia on tehty kuluneen kymmenen vuoden aikana enemmän ja vähemmän naurettavasti, mutta Moonsorrow on aina ollut kirkas helmi (Lakupaavillakin...). Tästä tulee oikeasti mieleen kaira, jänkhät, heimosodat, vuonot ja shamaanit eikä kasa luisevia varhaisaikuisia hyppimässä juuttisäkit päällä lähiömetsässä.

    Megabonarina kilkutteluambienthäröilyä:

    Motohiro Nakashima - I Dreamt Constellation Sang

    Eteeriset ja hiljaiset saateenjälkeiset kesäyöt. Haurasta mono no awarea, hetken pysymättömyttä ja meditaatiota. Luin Haruki Murakamia tämä taustalla ja oli oikein surrealistinen fiilis.

    edit. Metallipäällä meinasi puhemusiikin puoli unohtua, mutta lisätään vielä:

    Julma-Henri - Al-Qaida Finland

    Henkka ei ehkä ole yksi todellinen henkilö, mutta summaa täydellisesti yhteen uuden suomalaisen urbaanin syrjäytymisen, päihde- ja mielenterveysongelmat sekä yleensä kaiken mikä on harvinaisen usein vialla näköalattomassa ja sirpaleisessa maailmassa nykyisin elävillä nuorilla miehillä. Nostaa esiin myös havainnon, että oululaiset voivat harvinaisen pahoin ja uivat syvissä vesissä musiikkityylistä ja -genrestä riippumatta.

    edit. helvettiläinen, lisää puskee mieleen...

    CMX - Aion

    Yrjänä ei ole vielä kovin läski ja biiseissä on sekaisin tuttu esikristillinen shamaanimytologia ja hullu astronomia. Radiosoittoränkkäys on vielä vähemmällä kuin Pedoilla.
     
  20. tsibu

    tsibu Rekisteröitymätön

    Liittynyt:
    Muse - Absolution Tämä oli ensimmäinen MUSE-levy jonka omistan. Olin kuullut biisejä, mm. Sing For Absolution ja Hysteria ja rakastunut totaalisesti. Ostin levyn hiljattain ilmestymisensä jälkeen, olisikohan ollut vuosi 03/04. Ja edelleen pidän tätä Musen parhaana tuotoksena, vaikka ei olekaan aikaa myöten huonontunut, päin vastoin. Tämä nyt on vain se rakkain levy.

    Avain - Punainen Tiili Muistan vieläkin oikein hyvin, kun olin yläasteella ja biisit Punainen Tiili ja Markus soivat jokaisella luureissa. Itse olin juuri ostanut jonkun toisen levyn joten rahat eivät riittäneet tähän, mutta kaverini oli ostanut tämän. Ja eräs sunnuntai aamu, kun olimme edellisenä iltana juoneet kotiviiniä ja nukkuneet leikkimökissä, ja pääsimme vihdoin sisälle. Niin ystäväni laittoi levyn soimaan repeatilla ja torkuimme lattialla kuunnellen levyn läpi varmaan 5 kertaa. :heart:

    Pyhimys - Salainen Maailma Kuuntelin Pyhimystä jo auvoisina Mikseri.net aikoina, mutta jostain syystä se oli vain jäänyt, joku rokkivaihe taisi olla päällä. Ja sitten tämä levy ilmestyi. Olin juuri muuttanut omaan asuntoon, oli kevät, ja istuin ikkunalaudalla ja soitin tätä levyä repeatilla ja vain ihastelin alle laskeutuvaa Helsinkiä.

    Maj Karma -Ukkonen Ainoa oikeasti hyvä Maj Karman levy, ja tämä onkin HELEVETIN hyvä.

    The Odorants -Counting Wolves Löysin bändin vasta Duudsoneita katsoessa, ja sitten tajusin että "Perse, olen ollut näiden keikalla, en vain muista sitä koska ei kiinnostanut..." Ja nyt harmittaa pirusti.

    Ill Bill - The Hour Of Reprisal Ainoa Jenkkiräppäri josta pidän oikeasti todella paljon, ja vain tämän levyn ansiota. Tällä on monta kappaletta (mm. Only Time WIll Tell, My Uncle, Babylon, etc) jotka on kuunneltava päivittäin tai mistään ei tule mitään koko päivän aikana.

    Von Hertzen Brothers - Love Remains The Same Kaunein kokonaisuus ikinä, yksittäisinä kappaleista toimii vain muutama, mutta kokonaisuutena vastaa musiikillista orgasmia. Ja kappale The Willing Victim, en ole ikinä kuullut mitään niin upeaa. (paitsi pink floydin shine on you crazy diamondin.......... mutta)

    Rammstein - Mutter Jokin muuttui kun kuulin kappaleen Nebel, innostuin saksankielen opiskelusta (joka myös jäi sen myötä..) ja hankin aiemmat levytkin. Loistava levy. Ainoa millä ei ole yhtään huonoa(tai edes vähemmän hyvää) kappaletta ko bändiltä.

    Linkin Park - Hybrid Theory Iskee vieläkin, monien, monien vuosien jälkeen. Yksi parhaita bändejä ja parhaita levyjä.

    Heikki Kuula - PLLP EI tästä voi enää sanoa mitään, biisit Sporissa, Kallion Kirkko, Cannathugs, Subutexprinssi, ja kaikki ne muut, ei vaan voi käsittää miten hyviä ne on.