Basso.fi

Provokatiivinen taiteilija Anna Odell: "Meistä tulee usein sokeita vallankäytölle"

19.9. 16:18 Basso

Näyttökuva 2014-9-19 kello 16.08.13

Anna Odell tunnetaan pääasiassa provokatiivisena taiteilijana Ruotsissa, mutta viime vuonna hän teki uuden aluevaltauksen elokuvan saralla. Hänen debyyttiohjauksensa Luokkajuhla oli suuri ilmiö Ruotsissa keräten noin 180 000 katsojaa, minkä lisäksi Odell voitti parhaan tulokkaan palkinnon Venetsian elokuvafestivaaleilla ja pokkasi myös itselleen Ruotsin Jussi-palkintoa vastaavat Guldbagge-patsaat parhaasta käsikirjoituksesta ja elokuvasta.

Luokkajuhla on metafiktiivinen teos, joka kertoo Odellin omista kokemuksista koulukiusattuna olemisesta ja vanhojen kiusaajien kohtaamisesta aikuisena. Alunperin hänen piti tehdä taideprojekti tulevasta luokkakokouksestaan, mutta sitten hänelle selvisi, että häntä ei koskaan kutsuttu. Tämä ikävä käänne kuitenkin tarjosi hänelle inspiraation tehdä elokuvan aiheesta.

”Minun oli pakko miettiä alkuperäinen ideani uudestaan. Sain idean, että sen sijaan, että menisin sinne tekemään tutkimusta taideprojektia varten, niin voisin luoda uudelleen tämän luokkakokouksen näyttelijöiden avulla ja tutkia minkälaista se olisi ollut, jos olisin saapunut paikalle ja heidän pahin pelkonsa olisi toteutunut”, Odell kertoo ja lisää:

”Minut tunnetaan provokatiivisena taiteilijana, ja jotkut näkevät minut jopa niin hulluna, etten tunne mitään rajoja. Joten tavallaan tämän median luoman mielikuvan vuoksi ymmärrän, miksi he pelkäsivät kutsua minut. Halusin kuitenkin leikkiä näillä kahdella, raja-aitoja kaihtamattoman taiteilijan ja entisen koulukiusatun roolilla.”

Elokuva jakautuu kahteen osaan. Ensimmäinen osa on lyhytelokuva, joka tutkii, mitä luokkakokouksessa olisi voinut teoriassa käydä, jos Odell olisi mennyt sinne. Toinen osa puolestaan keskittyy Odellin tutkimukseen siitä, miten entiset luokkalaiset reagoivat tähän lyhytelokuvaan ja minkälaisia luokkalaiset ylipäätään ovat nykyään. Tämä osa on myös Odellin spekulaatiota, vaikkakin se perustuu hänen keräämäänsä todellisuuteen pohjaavaan materiaaliin. Harkitsiko hän koskaan pyytävänsä tosielämän entisiä luokkatovereitaan mukaan projektiinsa omina itsenään?

”Aluksi harkitsin sitä, mutta elokuvan tuotantotiimi ajatteli, ettei se olisi niin hyvä idea, koska kaikkein keskeisimmät tosielämän henkilöt saattaisivat kieltäytyä. – Tapasin näitä henkilöitä tosin aiemmin ja kerroin heille, että aion käyttää heidän tarinoitaan käsikirjoituksessa, mutta etten aio käyttää heidän nimiään tai laittaa käsikirjoitukseen mitään, mikä saattaisi antaa heidät ilmi muille ihmisille. Mutta totta kai he tunnistaisivat itsensä elokuvasta”, Odell toteaa.

Elokuvan keskeinen teema on vallankäyttö: miten me joko tietoisesti tai tiedostamatta pidämme hallussamme valtaa vaikuttaa muihin, sekä se, miten me käytämme sitä muihin. Miksi tämä teema oli Odellin mielestä niin tärkeä?

”Meistä tulee usein sokeita voimankäytölle. Ja jos jollain ei ole valtaa, niin hän kokee vallankäytön hyvin voimakkaasti. Minusta on todella tärkeää puhua siitä, kuinka meillä saattaa olla tietämättämme valtaa, tai kuinka me saatamme myös tietää sen, mutta unohdamme sen tyystin. –Mutta jos tiedostamme vallan, jota meillä on, niin osaamme käyttää sitä vastuullisesti”, Odell selittää ja lisää:

”On erittäin omituista, ettemme opeta johtajille, miten johtaa ryhmää, sillä jos johtajat eivät sietäisi kiusaamista ja huonoa käytöstä, niin se minimoisi tällaisia ongelmia.”

Onko Odellin mielestä taiteilijoilla suurempi vapaus puhua vaikeista asioista kuin muilla? Entä miksi Odellilla on niin kiistanalainen maine Ruotsissa? Kuuntele koko haastattelu Soundcloudista.

 

 

 

Basso suosittelee