Breikkiringissä. Ilmeisesti tuo vihreähousuinen yritti hinkuttaa hanuriaan mua vasten, mutten tajunnut soidinmenoa.
Mulla on superpaska fiilis Flow'n jälkeen. Mutta toisaalta mulla on myös sellainen toiveikas fiilis, että yksi aikakausi päättyi Suvilahden porttien ulkopuolella sijaitsevan auton alle ja oksennuslammikon päälle.
Silloin kun mä olin ikähaarukassa 27-28, niin mulle alkoi syntymään oivallus siitä, että oli aika päästää irti dokaamis-, bilettämis-, räyhä-, kännibreakdance- sekä vongumpa tosta pimpsaa -kulttuurista.
Vaikkakin pämppäys on ollut aina enemmän tai vähemmän pikkutuhmaa ja hauskaa, niin se ei ollut enää sopusoinnussa mun sisäisten energioiden kanssa.
Lopetin ulkona riekkumisen, ja ryhdyin siirtymään entistä enemmän sisäisten tutkimusmatkailujen pariin.
Kuitenkin, koska mä oon joskus liian kiltti, ja yritän viimeiseen asti välttää konfikteja tai mielen pahoittamista, niin taivuin toisinaan sosiaalisten paineiden, sekä tällä media-alalla vallitsevan "dokataan mainosdiili" -tyyppisten tilanteiden alla pakkotissutteluun.
Tämän vuoden Flow'n kohdalla alkoholin väärinkäyttö ei kuitenkaan syntynyt kummastakaan edellä mainitusta syystä.
Sen sijaan viesti tuli korkeammalta minältä, joka on alkanut hikeentymään kesän alussa syntyneestä oivalluksesta murtaa ja hälventää itseni, sekä synnyttää kokonaan tämän maailman lainalaisuuksista riippumaton valo-olento sisälleni. Mä lankesin.
Nää on siis näitä neloslevelin juttuja, joten en pureudu tässä niihin sen enempää.
Räyhävisio.
Join vihaista votkaa.
Menin portista sisään astuttuani breikkaamaan ilmeisesti sen vaaleahiuksisen Beats & Styles-jäbän kanssa siihen TasteBuddies-teltan lähelle. En ymmärtänyt lopettaa edes tunnin hiekan nuolemisen jälkeen - en edes jengin vaivaantuneiden ilmeidekään painostuksesta.
Olin perse ja välinpitämätön mun tyttöystävää kohtaan. Haistatin paskaa, ja uhosin erolla ja niin edelleen, vaikka en edes tajunnut, mistä tappelimme.
Räyhäsin Heinekenin Ossille, että anna sitä vitun viinaa, vittu. Painostin Hangupin päätoimittaja Valtterin ostamaan mulle kaljaa, koska "se oli salee velkaa mulle yhen".
Keuhkosin Robotin Mikolle baaritiskillä, ja oon nyt jälkikäteen vähän kusessa, mitä oikein oon laukonut. Mikko on superhyvä tyyppi.
Yritin varastaa pyörää aitauksen ulkopuolella siinä onnistumatta, vaikka olin oppinut aikoinaan Mellunmäessä yhdeltä mannelta (ei rasistinen ilmaus, vaan siten miten puhutaan. toim.huom.), miten käännetään tsygä ja mitkä lukkotyypit oli helppo murtaa.
Joku ihan liian terveellisen näköinen fiksipyöräilijä tuli sanomaan, että älä viitti hei, mutta mä huusin sille, että no soita sitten vittu kytät, mulla on oikeus pölliä pyörä. Se lähti menemään.
Luovuin tsygäpöllinnästä, ja sammuin Vilhovuorenkadulla olevaan pusikkoon, josta joku tuli herättämään mut. Yritin lyödä sitä.
Lähdin haahuilemaan tietämättä, mihin olin edes menossa.
Heräsin jossain vaiheessa Torkkelinkadulta, johon olin nukahtanut omaan oksennukseeni sekä kahden parkkeeratun auton väliin. Olin ottanut peitokseni viereisen moottoripyörän sadesuojamuovin.
Pienen vaiheilun jälkeen onnistuin kävelemään tyttöystäväni asunnolle, jossa tuli huutoa. Äitikin oli kuulemma huolissaan.
Breikkihiekkaa, kusta ja laattaa kengillä.
No nyt kun tästä kaikesta on hetki aikaa, ja mulla on ollut mahdollisuus miettiä menneitä ja aistia tuntemuksia, on mulle syntynyt uusi ja hyvin vahva oivallus siitä, että mulla ei ole enää tarvetta miellyttää muita, dokata diilien vuoksi tai palvella korkeampaa itseäni. Mä voi vaan olla.
Mä tunnen entistä vahvemmin energiat mun sisällä, ja kuinka käsittämättömän ristiriidassa juominen on niiden kanssa. Mä oon vahingoittanut itseäni, ja samalla luonut lisää karmalastia itselleni, mutta toisaalta mun piti herätä vielä kerran oksennuksestani ymmärtääkseni sen, ei vain älyllisesti ja tunteella, vaan erityisesti oivaltamalla se sellaisella tavalla, jota ei voi selittää sanoin tai millään tämän maailman keinoin.
Nyt tämä oivallus on mun sisälläni. Flow on täten ollut mulle se erämaa, jossa lankesin ja kaaduin, mutta löysin myös sisäisen oivalluksen lankeamisen ja kaatumisen syistä.
Ja lopuksi, jos sun pyörän lukko (sellainen musta vaijerilukko) on ihan paskana, ja jätit pyöräsi Vilhovuorenkadulle, niin soita mulle 0400 158 718 tai laita meiliä jan@basso.fi, niin ostan sulle uuden lukon. Sori.
Keikoista näin kahden biisin verran Big Boita, ja mä en muista siitä muuta kuin sen, että Karri-Koira näytti olevan aidosti innoissaan siitä. En kuitenkaan uskaltanut moikata sitä.
Kommentit