Palasin pari päivää sitten työmatkalta Turkista. Illat kuluivat ikäisteni paikallisten kanssa, rakia naukkaillen ja pop-kulttuurista jutellen. Kuten meilläkin, Turkissa näkyy ja kuuluu amerikkalainen pop-kulttuuri eikä tv-sarjoja dubata. Näin voimme kummatkin nauttia Family Guyn ja How I Met Your Motherin pop-viittauksia vilisevästä annista täysin siemauksin.
Mutta mielenkiintoisempaa turistavaa antoi maan musiikillinen tarjonta.Olen viime vuosina tutustunut Turkin rikkaaseen funk- ja psykerock-historiaan DJ-parivaljakko Hiihtopipo & Kavalluksen kautta ja huomannut minkälainen aarreaitta se on. Paikallisissa levykaupoissa kuulemieni uusien tuotosten perusteella tuo perintö elää yhä.
60-luvun alussa amerikkalaisten ja brittiläisten rautalankabändien innoittamina turkkilaiset muusikot alkoivat tuottaa rockia paikallisilla vaikutteilla. Tämä genre tunnetaan nimellä Anatolian rock. Pienet nyrkkipajat suoltivat seiskatuumia tahdilla, joka saa Jamaikan vastaavat näyttämään hitailta hifistelijöiltä. 70-luvulle tultaessa maan rock-tarjonta alkoi saada enenevissä määrin psykedeelisiä ja funkahtavia muotoja. Nämä seiskat ovat nykyään arvossaan.
Eräitä maan suurimpia rock-nimiä olivat herrat Barış Manço ja Erkin Koray. Ja he olivat hyvin funk parhaimpina päivinään.
Bonukseksi laitettakoon erinomaiselta Bosporus Bridges -kokoelmalta Fikret Kızılokin hengästyttävä funk-kaahaus "Aybatti"
Kommentit