Kirjoittaja Aihe: Tuntematon 90-luvun Boom-Bap  (Luettu 54063 kertaa)

Tää topic ei nyt jostain kumman syystä ole ottanut oikein tuulta allensa (ei aihe mielestäni liian haastava voi olla), joten jatkanpa tätä nyt mun seuraavalla maininnalla.

[img:8a17ce18a4]http://image.allmusic.com/00/amg/cov200/drf100/f147/f14753fvbri.jpg[/img:8a17ce18a4]
[b:8a17ce18a4]King Just - Mystics Of The God[/b:8a17ce18a4]

Siirrytään Real Liven debyytistä vielä tuntemattomampaan julkaisuun. Ajankohta on New Yorkin Staten Island vuonna 1995. Staten Island oli noihin aikoihin päässyt laajemman hip hop yleisön tietoisuuteen Wu-Tang Clanin ja sen soolo-artistien läpimurron myötä ja sieltä alkoi 90-luvun aikana puskea ulos jos jonkinmoista artistia (Shyheim, Killarmy, GP Wu, jne.). Yksi näistä oli King Just, joka julkaisi debyyttilevynsä Mystics Of The God pienellä Black Fist/Select Records levymerkillä. Moni ysärinykirapin diggareista ei varmasti edes tiedä tän artistin, saati tän levyn olemassaolosta. King Just ja Black Fist posse oli poikkeus suurimmasta osasta Staten Islandin hip hop artisteista siinä mielessä, että he eivät ratsastaneet tällä wu-symbolilla. Kuulijoille tehtiin selväksi, että mitään wu-yhteyttä ei ole ja että Black Fist on Staten Islandin numero yksi. Kuten itse levyllä yhdellä skitillä todetaankin: "Black Fist runs Shaolin"

Levyn tuottajapuolelta löytyy yllättävänkin nimekästä jengiä. Easy Moe Bee, joka oli iso nimi tohon aikaan on tuottanut levyllä kaksi biisiä, sekä Alkaholiksista tuttu E-Swift, joka on tuottanut kolme kappaletta. RNS löytyy myös levyltä (mielenkiintoinen fakta muuten on, että RZA:n omien sanojensa mukaan RNS ainakin jossain määrin opetti hänelle, kuinka tehdään biittejä). Biiteiltään levy toimii ylipäänsä aika hyvin.
King Just ei mc:nä ole mitenkään erityisen lahjakas ja miehen ulosanti saattaakin kuulostaa levyllä paikoitellen puuduttavalta, mutta klaaraa silti levyn läpi drunken style flowillaan kunnialla. Levyltä ei nimekkäitä vierailijoita löydy, ainoastaan Black Fist possea muutamassa kappaleessa (Profes, Star, & Mega Don). Maininnan arvoisia biisejä ovat Shaolin Soldiers, Leave Now, No Flows On The Rodeo, Can I Get Some, sekä Pain (hieno Bob James -sample). Easy Moe Beellä on mielettömät biitit No Flows On The Rodeo  ja Can I Get Some -biiseissä ja ne ovatkin melkein levyn parhaat kappaleet.

En ihan suoralta kädeltä kuitenkaan uskaltaisi kaikille tätä lähteä suosittelemaan, tosin jos ton ajan itä-rannikko rapista pitää paljon, niin kyllä tän jossain määrin pitäisi upota. Lähin vertailukohde, mikä mulle tästä King Justin levystä tulee mieleen on varmaan Cella Dwellasin Realms 'N Reality.

Olisi kiva muuten lukea muidenkin valintoja välillä.

Itse oon hyvinkin pihalla kaikkeen itärannikkoon liittyvästä, joten levy jonka nyt esittelen aika pintaisesti, koska en itsekään siitä tiedä paljon, saattaa olla sellainen mitä tässä nyt ei niin haettu, ehkä liian tunnettu tänne, koska en todellakaan tiedä miten tiedostettu tämä porukka on niiden piireissä jotka tätä itärannikkoa on enemmän kuunnellut. Itselleni tämä on kuitenkin täysin tuntematon ollut ennen, kunnes satun kuulemaan tätä levyä jossain, ja päätin ostaa. Toivon kuitenkin että en saa hirveääpaskasadetta niskaan, vaikka saatankin mokata ja esitellä jotain tänne kuulumatonta.


Lisäksi vielä ennen kuin tätä levyä nyt esittelen niin haluaisin vähän selvitystä. Eli mitä tää boom-bap tarkalleen ottaen on? Itselle nyt tulee ekana mieleen sellainen soundi mitä viljelee Das Efx, Onyx(ekalla levyllä), Hood Ratz ja KRS-One. Oonko ihan hakoteillä?



Flatlinerz - U.S.A. (Under Satans Authority)


Flatlinerz näyttäisi tulevan Brooklyn/Queens akselilta, ja porukkaan kuuluu Gravedigger, Tempest ja Redrum, joka lukemani mukaan olisi Russell Simmonsin poika. Kuten levyn nimestä ja kannesta voi päätellä, biisien aiheet ovat aika SAATANALLISIA ja sinänsä ainakin poikkeuksellista siihen nähden mitä olen yleensä tottunut idästä kuuleen, ehkäpä juuri näiden aiheiden ja tyylien takia tästä pidänkin, mulle kun aina uppoo parhaiten se rajumpi kama. Levy on julkaistu vuonna 1994 Def Jamilla, tästä syystä vähän päättelin että saattaa olla että tää on liian tunnettu levy tähän topikkiin, itse kun en näistä kuitenkaan niin hirveesti tiedä, ja Def Jam kuitenkin julkaissut paljon tunnettuja ja merkittäviä teoksia. Soundeiltaan levyä voisin verrata parhaiten ehkä Onyxin Bacdafucupiin, ja räppäreiden tyylitkin ovat aika lailla samanlaisia. Esitelmä nyt jää mun osalta tässä aika lyhyeksi, koska en levystä tiedä hirveesti, tahdoin kuitenkin esitellä tän, koska tää on mulle yksi ainoita Itärannikon levyjä joita olen todella jaksanut kuunnella paljon, sanoitus on ainakin itselleni hyvin uppoavaa ja tyylit mielestäni hyviä. Pistetään loppuun nyt vielä sitten pari biisiä mistä pidän helvetisti:

Good Day to Die
Flatline
Scary-Us
Live Evil

Suosittelen kaikkia tsekkaan levyn, jos nyt vaan yhtään rajumpi sanoitus iskee ja on lämmennyt Onyxin ekalle levylle.


Executive Productions - Russell Simmons ja Kenny Lee


EDIT: Luin muuten että näiltä pitäisi nyt ilmestyä levy Ganxsta Nipin R.I.P./Marsin Mad Insanity Levy-yhtiöllä lähiaikoina, joten mielenkiinnolla jään odottamaan mitä tulee.

Ill Biskits - Chronicle Of Two Losers

Sen verran "OMG RARE" levy taitaa olla kyseessä etten edes parempaa kansikuvaa tähän hätään löytänyt. Julkaistiin Atlanticilla vuonna 95, tuottamassa käsittääkseni Lord Finesse ja muita D.I.T.C.-heeboja. En ole valitettavasti onnistunut saalistamaan tätä mistään, ja uskaltaisin olettaa ettei kovin moni muukaan henkilö, ainakaan kovin helposti. Nää jäbät ei oo mikissä mitään kovin ihmeellistä mutta biitit on helvetin kovuuksia.

Uhmaan tietoisesti piratismin vastustajia ja riskeeraan persnahkani ja "huukkaan" teiät "ylös" yhden biisin kanssa tältä levyltä, suosikkiraitani "Exclusive Debut"

http://s26.yousendit.com/d.aspx?id=2MLA4P2453TW51Z3OPSHGKKFDO

hommatkaa mulle tää jostain :(

hiero ny viel lisää suolaa haavaan

en kyl osaa sanoa, mutta jotenki rummut kielis siitä ettei ainakaan Finesse mun korvaan, todennäköisempänä pitäisin ehkä Easy Mo Beetä tai ehkä jopa Erick Sermonia (tai Rockwilderiä.)

ehkäpä Kanizta voi sitten joskus kertoa :(

Anteeks vielä tää Offtopic häsellys, mut oli pakko tulla kertoon et levy löyty ja hintaakin oli vaivaiset 1.5€ Kuntokin on mitä mainioin. Pitää kuunnella levy ja tulla sanomaan siitä sit jotain.

Edit.

http://launch.yahoo.com/ar-252262-videos--Ill-Biskits <-Chill Factor musavideon näkee tuolta pienen säätämisen jälkeen.

DOWN SOUTH - LOST IN BROOKLYN

Aj että on kovis. Vuosi on 1994 ja saundi on sen mukainen.

Ryhmään kuuluu SODA, MYORR sekä tuottaja SHAWN J-PERIOD.
Muita tuottajia levyllä mm. T-Ray, The Beatnuts sekä Stretch Armstrong.

Kuuluu ehdottomasti suosikki levyhini.