Kirjoittaja Aihe: minkä albumin kuuntelit viimeksi läpi?  (Luettu 61038 kertaa)

pitkäsoittojen aika ohi? no eikä oo.

yksittäisille biiseille löytyy jo oma threadinsa, mutta ois siisti nähdä/kuulla boardin käyttäjien musafiilistelyä muutenkin, kun jonkun hätäsen biisin verran. hyvät LEVYKOKONAISUUDET siis hakusessa. genre mikä tahansa. ois myös siistiä tehdä täältä jotain uusia löytöjä.

alotetaan tällä:

fleet foxes - helplessness blues

levy ilmestyi jo huhtikuussa ja ihan tietoisesti oon lykännyt tän kuuntelua siihen asti kunnes saan fyysisen kappaleen haltuun, eli eilen (okei pari raitaa kuultu ennakkoon).

jos ei sano mitään, niin tää on semmosta eteeristä taivaalla liitely folkia, vähän tulee joku iron & wine meets neil young meets simon & garfunkel mieleen, mutta ennen kaikkea bändillä on kyl oma tunnistettava saundinsa. levystä ensi kuulemalla snadisti ristiriitaiset fiilikset. tästä puuttuu jonkun

white winter hymnalin

kaltaiset "hittibiisit". toisaalta eipä tässä yhtään täytebiisiä tunnu olevan. kaunista. kesä. kyl tota robin pecknoldia neroksi tekis mieli kutsua.

parit biisit:

grown ocean

helplessness blues

varmaan tällänen threadi jo löytyy jostain foorumin syövereistä, mutta mennään tällä (?).

^^Toi Helplessness Blues oli aluks hirvee pettymys, koska eka on yks 2000-luvun parhaita debyjä meikästä, mutta pikkuhiljaa ruvennut kasvamaan uuskin vaikka just nuo hitit puuttuu. Levykauppaan venyminen vaatinee kyllä vielä miettimistä kuuntelun tai pari. Ehkäpä myös eka levyn jotenkin talvisempi tunnelma vetos sisäiseen persuuni. Oma Classic Rock/Folk -referenssi/vertaus näiden kohdalla menis varmaan enempi CSN-osastolle mutta aika hyvä oma saundihan näillä on, että ei miltään perusretroilulta todellakaan kuulosta. Ruisrock-keikka kiinnostais...

^Ja jumalauta Bad-N-Fluenz, pistäkää siitä korvan taakse todella RAP kesälevy. RIP Ron ja Ronin tyylit, ne tyylit...

Itse kuuntelin eka kertaa (Chris) Clarkin viimeisimmän Totems Flaren vuodelta 2009, kun päivällä tuli kuunneltua pitkään kovolla lojunutta Body Riddlea, josta oon pitänyt jo pitempään. Hyvää omaperästä IDM:ää, jopa kaunista paikottaisesta rikkonaisuudestaan huolimatta. Clark lienee Warpin merkittävimpiä artisteja 2000-luvun puolella?

Tämän kuuntelin ensimmäistä kertaa eilen. Mäkysen Stance Brothers oli todella kova, mutta tässä vokaalit tuovat vielä lisää syvyyttä hommaan. Förstin ääni taipuu tällaisiin rytmeihin oikein kepeästi ja kivasti.

^^ En jostain syystä pysty kuuntelemaan Jo Stancea yhtään, etenkään silloin kun se alkaa vähänkin revitellä. Joku tökkii pahemman kerran siinä äänessä.



Mirel Wagnerin debyytti on ollut aika kovassa soitossa viime aikoina. Biisien nimiä myöten ytimekästä ja aika yksinkertaista, mutta samalla äärimmäisen toimivaa. Välillä joutuu vähän epäuskoisena tuplatsekkaamaan että kuulinko nyt ihan oikein mitä tuossa juuri sanottiin, mutta yleensä vastaus on kyllä.

it's a hard and crooked life / when you're a dead man's unwedded bride

Livenä kuulemma myös vakuuttava, en ole vielä itse nähnyt. Arvioissa on heitelty ilmaan nimiä kuten Leonard Cohen, Nick Cave ja Billie Holiday. Ei nyt ehkä sentään ihan vielä, mutta katsotaan.

http://www.myspace.com/mirelwagner

Danger Mouse & Daniele Luppi - Rome

Tää tulikin sitten kuunneltua samantien varmaan 5 kertaa putkeen. Täydellistä musiikkia. Morricone meets Dangermouse.

Klikkaa levynkantta ja kuuntele levy youtubesta (voit myös skippailla biisit ees taas oman maun mukkaan).

Prince of Assyrian Missing Note pyörähti parikin kertaa ympäri. On kyllä ehdottomasti yksi lempilevyistäni ja pyörinyt tasaisesti vuoden päivät uudestaan ja uudestaan ämyreissäni:heart: Todella täydellistä musaa

Kaiketi viidettä kertaa vuorokauden sisään.