Wanhoista legendoista tulee ihan ekana mieleen The King of Delta blues! eli Robert Johnson.
Jep, etelän saundi noin muutenkin

ja kaikki sen mestarit, erityisesti John Lee Hooker ja Charlie Patton

Tää on ollu pienestä asti läsnä meikällä, tädin mies joka muutenki koulutti meikäläisestä jo 5-vuotiaana musadiggaria soitti paljon bluesia ja tiesi siitä ihan helvetisti. Itelle ei tämä uudempi bändisaundi aina oikein putoa, mitä riisutumpaa sen parempaa. Mies ja kitara

Mutta teen kyllä poikkeuksia esim. Chicagon suuntaan, suurnimet Muddy Waters tai Howlin' Wolf



Eikä nää jotkut vähän uudemmatkaan nyt ihan kaikki ihan paskoja oo, Fabulous Thunderbirds uppoaa kyllä kuten myös edesmennyt Stevie Ray Vaughan joka on kyllä ihan oikeutetusti maailman arvostetuimpien kitaristien joukossa.
Ja ne naiset!! Billie Holiday, Bessie Smith, Minnie Ripperton, ohhooijaaa

Ääninäytteen antaa kuitenki ihan vitivalkoset jätkät:
nämä muodostaa sen harvinaisen poikkeuksen noiden mustien joukossa, mut kai se on sitä kun nääki oli jotai hippejä tms. Samaan sarjaan menee ne muutkin 60-luvun blues/rock-jutut, Creamit ja Hendrixit Janis Joplinit ja Jefferson Airplanet yms. joiden kovuus on ehkä enemmän sitä hippeyttä ja vähän vähemmän sitä bluussia.