Kirjoittaja Aihe: 60-luvun happorokki  (Luettu 8561 kertaa)

[img:2e61016455]http://www.discogs.com/image/R-393215-1145636463.jpeg[/img:2e61016455]

Captain Beefheart And His Magic Band - Safe As Milk (1968)

1 Sure 'Nuff 'N Yes I Do (2:20)
2 Zig Zag Wanderer (2:43)
3 Call On Me (2:39)
4 Dropout Boogie (2:36)
5 I'm Glad (3:35)
6 Electricity (3:08)
7 Yellow Brick Road (2:31)
8 Abba Zaba (2:47)
9 Plastic Factory (3:13)
10 Where There's Woman (2:12)
11 Grown So Ugly (2:32)
12 Autumn's Child (4:01

Jaa-a, tää uhkaa kyl levitä heti käsiin, jos 60-luvun happorockiksi lasketaan melkein mitä vain vanhaa rokkia..  

70-luvun loistavat Canit ja muut krautit on vähän liian spartalaisia ja ankaria hapotteluksi, kun acid rockiin pitäisi kyl kuulua pidättelemätön kitarasooloilu sun muu sekoilu -- joita ei (onneksi) löydy myöskään avantrock-Beefheartin blueseimmalta levyltä eli Safe As Milkiltä.

Jimi Hendrix täyttäisi tietty kaikki ehdot komiasti eräänlaisena esihapporockina, mutta toiselta kantilta suosittelisin Blue Cheerin Vincebus Eruptum -albumia, joka oli niin raaka ja raskas, että kävisi melkeinpä myös esipunkkina ja esimetallina.

Mad River, anyone..? erittäin hämmentävää, paikoitellen ahdistavaa 60-luvun psykedeliaa parhaimmillaan.

allmusic kuvaa debyyttialbumia osuvasti: "The dark side of the psychedelic experience, sounding like a soundtrack to a bad trip with its bleak, enigmatic lyrics, swirling, somewhat dissonant arrangements, and relentlessly minor melodies."

13th floor elevators on kyl kunkku ja klassikko psykedelian osalta. Roky Erikson ja koko muukin bändi on ollu suhteellisen hapoissa.

Happokamaa on kyl siisti kuunnella. Jollain mädällä tavalla siinä on jotain siistiä kun jätkät on ollu aivan järjiltään ja tehny musaa siinä mielentilassa. Kaikki pintapuolisesti järjetön musiikki kuten Captain beefheart on myös erittäin arvostettavaa.

pidättelemätön kitarasooloilu sun muu sekoilu

Brainticket, COTTONWOODHILL! Vuotta myöhemmin, eli 1972 julkaistu Psychonaut levy täyttää myös aika pitkälti kriteerit, eli kannattaa heti tarkastaa. Kovuus bändi!

60-luvun happorokki = ?

psyke? proge? beat? jotain noitten välistä?

mut pakko julistaa muutamaa levyä:

[b:4a9ab500e0]Brainticket - Cottonwoodhill[/b:4a9ab500e0] 1971

[img:4a9ab500e0]http://www.psychedelic-music.net/pmdb/picdb/1936.jpg[/img:4a9ab500e0]

progee, ehkä psykedeelisintä menoo mitä oon koskaan kuullu.
Levyllä 2 suht normaalia biisiä ja 3 biisiä jotain yhtä riffiä ja 750964827960 tape-efektiä, hammond huutaa armon sanoja ja nainen huutaa jotain ihan vitun pimeetä settiä.

[b:4a9ab500e0]Niemen - Czlowiek Jam Niewdzieczny[/b:4a9ab500e0] 1970

[img:4a9ab500e0]http://www.fonopress.com/images/SXL0710-11.fullsize.jpg[/img:4a9ab500e0]

Niemenin oikeestaan ainoo levy mitä oon kuunnellu, muutama ihan sairaan kova instrumenttaali-biisi. Progee tääki o.
Niemen voi olla ihan hyvä laulaan, mut mun mielestä puola ei kuullosta hyvältä...
maistakaa!

[b:4a9ab500e0]Ugly Custard - Ugly Custard[/b:4a9ab500e0] 1971

[img:4a9ab500e0]http://www.popsike.com/pix/20040712/4024632151.jpg[/img:4a9ab500e0]

Tää on yks maailman parhaista levyistä kautta aikojen.

(joku saa korjata jos puhun ihan paskaa, mut näin oon käsittäny)

Eli varmasti kaikkien tietämä studio-bändi Mohawks oivalsi, ja yhdisti vanhaan funk-tyyliseen musaansa psykedelian ja raskaan progen. Puolet biiseistä covereita ja puolet omia.
Taas sitä urkua rääkätään ja mikä onkaan parempaa.

[b:4a9ab500e0]Blast Furnace - Blast Furnace 1971[/b:4a9ab500e0]

[img:4a9ab500e0]http://www.progmusic.ru/images/cd_covers/b/blast_furnace_1971_blast_furnace.jpg[/img:4a9ab500e0]

psyke-elementtejä sisältävää raskasta progee Tanskasta.
Tää on kai suht arvostettu levy, jonka ite löysin aikalailla säkällä.
Hyvä, ellei kiitettävä levy.

[b:4a9ab500e0]Power Of Zeus - Gospel According to Zeus[/b:4a9ab500e0] 1970

[img:4a9ab500e0]http://images.amazon.com/images/P/B0007RTB5Q.01.MZZZZZZZ.jpg[/img:4a9ab500e0]

vanhan raskaan rokin ystävänä, pakko viä mainita tämä, luultavasti kaikkien tietämä levy. Raskasta progeehan tämäkin, eka biisi levyltä, I Couldn't Be Me, on yks kaikkien aikojen parhaista biiseistä.

[b:4a9ab500e0]Led Zeppelin - II[/b:4a9ab500e0] 1969

[img:4a9ab500e0]http://www.oldies.com/i/boxart/large/26/075678263323.jpg[/img:4a9ab500e0]

Mietin vähän pidempään tän listaamista, mut vaikka tää onkin  raskasta rokkia niin löytyy pientä psyke/proge vivahdetta.
Muuten ledin paras levy ehkä heti phyisical graffitin jälkeen. ei tää nyt mitenkään erikoisen happosta oo..
Whole lotta love on vaan niin vitun paras

Zappa on sinänsä ihan oma musalajinsa, mut ekat zapat on aika psykee, ite tykkään enemmän 70-luvun alun levyistä, esim. hot rats ...

vois jatkaa joskus ku jaksaa

edit. joo jengi oli jo näköjään maininnu BRAINTICKEIN, mut kitarat siinä jää aikalailla kaiken muun varjoon.
jos happokitaraa haette niin koittakaa vaikka jimiä tai creamia tai jotain

edit2. pink floyd on hyvää myös, dark side of the moon pakko kuunnella aina alusta loppuu, ja piper at gates of dawnia kin oo joskun kuullu, mut jotain puuttuu, mitä? no vittu MUNAA!

TASTE OF BLUES
Unohdettu 60-luvun bändi Malmöstä. Ehtivät konseptilla
tehdä yhden levyn, 1969 Schizpfrenia. Koko a-puolen täyttävä nimikkobiisi, jatkuu 17 minuuttia ja ei jätä armoa.
Sekoilu kompensoidaan toisella puolella, pari hassua
bluesrock kappaletta. Oudon jumittavaa nasaali Hendrixiä.