Kirjoittaja Aihe: Vapaaehtoistyö, hyvää karmaa  (Luettu 7061 kertaa)

Kuka tunnustaa?

Itse olen jollain tasolla hurahtanut, kaikki alkoi pienistä teoista sekä kiinnostuksesta omaan ympäristöön ja yhteiskuntaan. Ensin oli perusystävällisyys, paikan antaminen mummolle, euron heittäminen krapulaiselle. Jossain vaiheessa alkoi vituttaa joulun materialismi, ja koki, että vois saada antamalla. Kaapista kaivoin joskus lahjaksi saadut (vielä hyväkuntoiset) pehmolelut, paketoin ne ja vein keräykseen. Foorumiin oli tuotu joulukuusia, joiden alle sai tuoda lahjoja sekä orvoille että huostaanotetuille lapsille. Minun pehmopupuni meni sinä vuonna jollekkin neljävuotiaalle tytölle. (Myöhemmin meinasi itku tulla, kun kelas, että se saattoi hyvinkin olla sen tytön ensimmäinen ikinä saama lahja.)


Muutin omaan kämppään ja halusin seurakseni jonkun olennon, joten varattomana ihmisenä laitoin ilmoituksia nettiin, että annan kanille kodin. Minulle soitti joku nainen, joka kysyi haluaisinko nähdä toisen heidän kaneistaan. Rouvashenkilö omisti ainakin muutaman rotweilerin ja asusti kerrostaloasunnossa lapsikatraan kanssa. Naisella oli myös havaittavissa "pientä" alkoholiongelmaa, joten en kania enää heidän huollettavakseen jättänyt. Olen nyt Tokoin kolmas tai neljäs koti. (Myöhemmin sain myös toisen pitkäkorvan, josta luovuttiin allergian takia.)

Mut niinhän se menee, tolet nousee. Ilmoittauduin Helsingin Eläinsuojeluyhdistykseen vapaaehtoiseksi varankerääjäksi. Muutaman kerran vuodessa seisoskelee kadun kulmassa, jotta Hesyn tilat saatais peruskorjattua. Ei kuullostanut kovin työläältä.
Kävin muutaman kerran töllistelemässä Hesyn tiloissa ja ajattelin ilmoittautua myös sijaiskodiksi. Silloin Hesyn tilat pursuilivat kaikenlaisia otuksia, niin ajattelin helpottaa heidän työtaakkaansa.
Eipä sitten aikaakaan, kun minulta kysyttiin, että otanko kolmeksi kuukaudeksi kissaperheen kotiini. Hetken harkinnan jälkeen myönnyin, ja sitten vain odottelemaan pentujen syntymistä.
12 viikkoa ja viisi kissaa, kaksi kania ja minä samassa asunnossa. Toimessa oli sekä ihanat että ei niin ihanat puolensa, mutta luultavasti otan jonkun ressun vielä uudestaankin. Tänään kävin katsomassa Hesyn sivuilta kissoja, ja pentueen äitikissalla ei vieläkään ole kotia..


Lähiaikoina olen myös ajatellut, että voisi tehdä vapaaehtoisduunia jossain vanhusten palvelutalossa. Siellä varmaan sais kuulla kaikenlaisia jänniä tarinoita ja kokemuksia elämästä, viedessään mummoja ja paappoja kävelylle. Ajatus on vahvistunut sitä mukaa kun on ollut tekemisissä vanhuksien kanssa. Juuri eilen sain niittykukkia joltakin sotaveteraanilta, joka on poiminut niitä ja antanut naisille viimeiset 12 vuotta. Lisäksi auttamassa kaverin rapussa mummoa laittamaan palohälytintä kattoon.

Onkohan mulla vaan liikaa aikaa??

Kokemuksia, ideoita, keloja, päätöksiä?

Edit. Yllä olevalle kissalle onkin koti olemassa, kun kävin tänään häntä katsomassa. Pääsee loppukuusta jonkun perheenjäseneksi.

Kuulostaa hyvältä, hieno meininki kunhan ei vedä överiks. Itse kun on niin köyhä niin ei voi rahallisesti tehdä tai antaa usein kenellekkään mitään vaikka haluaisi ja on humaani tyyppi. Jos on rahaa ruokaan halunnut niin olen antanut ja vastaavaa. Jotain pientä, hymy ja paikka dösässä.

Lähiaikoina olen myös ajatellut, että voisi tehdä vapaaehtoisduunia jossain vanhusten palvelutalossa. Siellä varmaan sais kuulla kaikenlaisia jänniä tarinoita ja kokemuksia elämästä, viedessään mummoja ja paappoja kävelylle.

Oon nyt puolisen vuotta kerran viikossa käyny kävelyllä, lukemassa, juttelemassa, pelaamassa yms. yhden vanhuksen kanssa. Antoisaa hommaa itsellekin, vaikka kieltämättä todella haastavaa ja raskastakin välillä. Mutta suosittelen kyllä kaikille hyvin lämpimästi, hienoja tarinoita ja opetuksia kyllä kuulee. Ja se on ihan hyvä että vanhus on aina sama niin on pystynyt keskittymään vain häneen, eikä tarvii jakaa huomiota kaikille, varsinkin kun kyseisellä vanhuksella muuten käy vain kerran vuodessa sisko pitämässä seuraa ja tietenkin palvelutalon hoitajat käy kerran pari päivässä auttamassa kotiaskareissa.

Kuulostaa hyvältä, hieno meininki kunhan ei vedä överiks. Itse kun on niin köyhä niin ei voi rahallisesti tehdä tai antaa usein kenellekkään mitään vaikka haluaisi ja on humaani tyyppi. Jos on rahaa ruokaan halunnut niin olen antanut ja vastaavaa. Jotain pientä, hymy ja paikka dösässä.

Ei siihen massii tarvii, eihän mullakaan ole. Just tuolla Hesyssäki ne maksaa kaiken, tuo sun himaan ruuat, hiekat, lelut, madotuslääkkeet, nukkumisalustat, ja jos omilla masseillas käyt ostaa jotain eläimelle, niin säästät vaan kuitin, niin saat sen takas yhdistykseltä.
Alunperin toi innostus kissojen hoitamiseen alko sillä, et netistä löytää noita kissanruokafirmoja, joilta saa näytteitä tilata ilmaseks. Laitoin yhteystiedot ja parin viikon päästä oli kissanruokaa postilaatikossa, jotka toimitin sit Hesyyn.

Joillekkin ihmisille on vaikeeta keksiä joululahjoja, just esim. porukoille, ku ei ne sillai mitään tarvii. Viime jouluna ostin faijalle 15 puuta, jotka istutettiin jonnekki Afrikkaan. Sitä edellisenä vuonna kaverin lahjaksi meni jollekki hätäalueelle 1000 vedenpuhditustablettia. Ei tarvii aina olla jotain materiaa.

Kampin Narinkkatorilla sattui kerran eriskummallinen tapahtuma. Eräs nuorimies seisoi keskellä katua ja koitti pyytää apua ohikäveleviltä ihmisiltä. Kukaan ei pysähtynyt. Jäbä oli hiukan segiksis, mut kelasin, et ei vittu, pakko siltä on mennä kysymään mikä on hätänä. Kuulemma lähemmäs kymmenen ihmistä oli vaan suoraan ignoorannut ja kävelly ohi.
Mies oli syönyt mustikkapiirakkaa, että hänen kätensä ja kasvonsa olivat yltäpäältä mustikassa. Hän pyysi minua hakemaan läheisestä ravintolasta paperia, että kykenisi pyyhkimään tahrat. Itse ei ollut kehdannut mennä, kun oli niin sekasin.
On se niin vaikeeta ja vaarallista auttaa jengiä..kuka nyt ei diggais mustikkapiirakasta??

Ainiin, kannattaa muistaa asiakaspalvelijaraukkoja, jotka palautetta saadessaan se on yleensä aina negatiivista. Itse tykkäsin yhestä prisman kassatytöstä, kun se oli niin iloinen ja söpö. Menin sitten laittamaan palautetta, että sen niminen kassaneiti on hieno asiakaspalvelija ja sille pitäisi antaa joku palkinto.
Kun satuin viikon päästä tytön kassalle, kysyin häneltä ohimennen, että miten heillä käsitellään positiiviset asiakaspalautteet. Kuulemma niistä mainitaan, paitsi että juuri vähän aikaa sitten jaettiin joku palkinto, jonka (yllätys, yllätys) hän sai.

Lainaus käyttäjältä: "Leli"

Joillekkin ihmisille on vaikeeta keksiä joululahjoja, just esim. porukoille, ku ei ne sillai mitään tarvii. Viime jouluna ostin faijalle 15 puuta, jotka istutettiin jonnekki Afrikkaan. Sitä edellisenä vuonna kaverin lahjaksi meni jollekki hätäalueelle 1000 vedenpuhditustablettia. Ei tarvii aina olla jotain materiaa.
:

En nyt halua olla ilonpilaaja mutta kuka oikeesti uskoo että noilla rahoilla ostetaan jotain puita "jonnekkin afrikkaan"? Todennäköisesti joku kehitysapuäijä vetää niillä bisseä Senegalissa. Kehitysapu=ostetaan itselleen parempaa mieltä.

"Joo, Amnestylle / Greenpeacelle / Unicefille / SPR : lle / MLL :lle / jokumuumikä niin kaikki on kusetusta. Osta Afrikkaan vuohi tai puu = ne massit dokataan..."

Suht masentavaa ja ennen kaikkea paskaa läppää..

Big up Leli, kunnon siviilirohkeutta niin sanotusti. Ite olin muutaman vuoden mukana erään elävän musiikin yhdistyksen vapaaehtoisena tekemässä yleishyödyllistä työtä. Monessa muussakin tullut joskus pyörittyä.

^Edelleen, kriittinen saa ja pitääkin olla. Oletan (ja toivon) ettet nyt tolla argumentillas heittäny mua johonkin "kuinpässiänarussa" kastiin, sinänsä ihan sama mulle. Vedättäjiä on maailma täynnä ja kaiken maailman piiloagendoja yhtä paljon, mut niinku se yks vanha legendaarinen quote kuuluu, (varioiden) pahuus voittaa jos hyvät miehet eivät tee mitään, joten siitäkin syystä mä uskon et on olemassa jengiä jotka ei tuijota vaan sitä omaa hymyilevää persettään.

^^En minä sitä varsinaisesti kehenkään kohdistunut tai ainakaan ketään mihinkään kastiin heittänyt.

Pitääpä etsiä toi Lelin mainitsema dokkari, en oo katsonutkaan.

Jos vapaaehtoistyö kiinnostaa, niin tässä ihan mielenkiintoisen kuulosta settiä, vähän erilaista mitä asialla helposti voisi mieltää:

http://www.queenslandvolunteers.com/Diving.html?gclid=CKbBgvSGgZ0CFU1_3godWV8vbQ