Aihetta sivuten, Jyrki Lehtolan kolumni tämän päivän (16.1) Iltiksestä:
[size=18]Riippujat 3[/size]
Tällä kertaa on muodikkaasti aloitettava kipeällä tunnustuksella.
Meitsi on moderni addikti 3, koukussa 3, riippuvainen 3, koukussa kaikkialla riippuviin addiktioihin 3, ou jee.
Tätä kolumnia kirjoittaessani olen ollut riippuvainen muun muassa sähköstä, tuolista, pöydästä, tietotekniikasta, aakkosista, peruskoulutuksesta, raajoista ja motoriikasta.
Ei helvetti. Meitsihän on ihan hukassa 3. Löytyykö meitsille mistään apua? Ja jos ei löydy, saisiko tähän ympärille pyörimään seksiaddikteja nuoria naisia, niin tehtäisiin hiukka elokuvaa?
Me elämme aikoja, joita parhaiten kuvaa, että me syytämme aikaa siitä, millaisia me olemme.
Ja on kuulemma "näiden aikojen" syy, että nykyään olemme kaikki riippuvaisia kaikesta.
Tuttujen alkoholin, tupakan ja huumeiden lisäksi me olemme riippuvaisia muun muassa tavarasta, rakkaudesta, matkustelusta, seksistä, suklaasta, rahasta, laihduttamisesta, adrenaliinista, urheilusta, avantouinnista ja televisiosta.
Uusin riippuvuutemme ovat hölmöt keskustelut siitä, että me olemme riippuvaisia. Näissä keskusteluissa meille kerrotaan, että riippuvuus on sairaus, vaikka minusta se on lähinnä kielellinen häiriö.
Ennen vanhaan me emme olleet riippuvaisia kuin asioista, joihin suhteemme oli niin sairaalloinen, että tuo suhde aikaisti kuolemaamme muutamalla kymmenellä vuodella ja pilasi läheistemme elämän.
Nykyään me olemme riippuvaisia kaikesta, koska me emme enää harrasta mitään. Harrastamisen sijasta me olemme friikahtaneet tai hurahtaneet eri asioihin, oli kyse sitten kiipeilystä, sukeltamisesta tai joogasta. Me emme harrasta niitä, vaan olemme kiipeily- , sukellus- ja joogafriikkejä.
Yhä harvempi haluaa enää olla normaali. Se on niin tylsää. Siksi sukellusharrastuksesta tai suklaansyönnistä rakennetaan riippuvuus ja sitä kautta sairastumisen, terapian ja parantumisen kehä, joka alkaa aina uudestaan ja uudestaan.
Huomattavasti miellyttävämpää kaikille olisi, jos se suklaalevy vain syötäisiin ja pidettäisiin nassu kiinni, mutta se ei "näinä aikoina" onnistu. Suklaalevy on vasta alkua romantisoidulle näkemykselle itsestä, joka käy jatkuvaa sotaa riippuvuuksiaan vastaan.
Meillä on näemmä niin vähän ja niin pieniä ongelmia, että meidän täytyy tuotteistaa viaton suklaalevy tai avantokäynti psyykkiseksi vammaksi, jotta tylsään minäkuvaan ja harmaaseen arkeen tulisi vähän potkua.
Tällä hetkellä me keskustelemme riippuvuuksista, koska keskustelu palvelee tänään ensi-iltaan tulevan Levottomat 3 -elokuvan tarkoitusperiä.
Maanantaina nähtiin TV1:ssä keskusteluohjelma Voimala, jossa käsiteltiin riippuvuutta sairautena, josta voisi saada mediaseksikkään keskusteluohjelman TV1:lle.
Voimalassa käsiteltiin huohottaen riippuvuutta ja sitä, kuinka me olemme hukassa itseltämme, mutta jätettiin käsittelemättä se, että Voimalassa keskusteltiin riippuvuudesta vain koska kaikilla keskustelijoilla oli jotakin kaupattavaa, ja silloin ollaan riippuvaisia televisiosta.
Voimalan juontaja-tuottajat Marketta Mattila ja Raisa Rauhamaa ovat riippuvaisia katsojaluvuista, ja se näkyi käytöksessä. Voimala on siirretty näkyvälle paikalle maanantai-iltaan, ja katsojia on nyt kerättävä mediaseksikkäällä aiheella ongelmasta, jota ei ole.
Psykologi Selja-Anneli Mansnerus on konsultoinut Levottomat 3 -elokuvan tekijöitä ja hänellä on oma nettipsykologi.com-palvelu, jossa asiakas saa 20 eurolla vastauksen mieltänsä vaivaavaan ongelmaan.
Runoilija Tomi Kontio on riippuvainen Voimala-esiintymisestään markkinoidessaan uutta runokokoelmaansa. Filosofi Maija-Riitta Ollila on riippuvainen Voimalasta markkinoidessaan luentojaan sekä kirjaansa Uskollisuudesta ja Uskottomuudesta.
Levottomien näyttelijä Mi Grönlund ja ohjaaja Minna Virtanen ovat Levottomat 3 -elokuvaa markkinoidessaan riippuvaisia siitä, että kyllin moni uskoo riippuvuuden olevan aihe, josta kannattaa keskustella.
Lisäksi Minna Virtanen oli rumasti riippuvainen latteuksista. Hän onnistui tekemään Valvomon latteusennätyksen sylkemällä viattomien katsojien päälle 13 sekunnin sisällä analyysit "ei oo kosketusta omaan tunne-elämään", "ei tunne itseään", "on vieraantunut", "roolien vanki" ja "elämä rooleina".
On ymmärrettävää, että elokuvantekijät pyrkivät markkinoimaan elokuvaansa kaikin keinoin, mutta muut voisivat kyllä irrottaa päänsä Markus Selinin takapuolesta ja olla toteuttamatta Solar Filmsin etusivulta löytyvää markkinointilupausta "Tämä elokuva herättää ison keskustelun".
