Kirjoittaja Aihe: Karman laki  (Luettu 4162 kertaa)

Minua on pitkään jo mietittyttänyt miten käytännössä Karman laki toimii.  Onko koko teoria toimiva vaiko pelkkää huuhaata? Ja millä tasolla Karman laki sitten toimii. Jotkut sanovat sitä tavallaan kuin synniksi. Teet vääryyden joudut kohtaamaan sen ennen pitkää, karma olisi siis kohtalonoppia. Toisaalta uskotaan myös että me itse määräämme oman karmamme. Tämä pätee eritoten buddhismissa. Ei ole dogmeja, ei moraalisia säännöksiä. Määräämme itse minkälaisia olemme, näin ollen määräämme myös karmamme. Itse buddhistina olen miettinyt tuota Karman lain toimivuutta. Voisin sanoa että tietyllä psykologisella tasolla se toimii päänsisäisesti jokaisella. Teemme vääryyden, kadumme sitä ja näin ollen kohtaamme sen. Minusta kuitenkaan Karman lakia ei voi näin ollen sanoa kohtalonopiksi vaan määräämme itse karmamme.

Uskotko karmaan? Millä tasolla?

Uskon, että jälleensyntyminen ei sanan varsinaisessa merkityksessä tarkoita syntymistä uudelleen tai sielunvaellusta. Ihminen muuttuu kokoajan, niin fyysisesti kuin henkisesti. Olemme muutoksen kehässä. Uskon vahvasti että kuolema on tavallaan seuraava olomuoto monien muiden joukossa. Buddhalaisuus opettaa että ihmisellä ei ole pysyvää minuutta eikä sielua. Itseasiassa buddhalaisuudessa sanotaan että ihminen koostuu viidestä skandhasta ja kuollessaan nämä skandhat hajoavat ja siirtyvät toiseen kehoon karman mukaisesti.

On toki totta että ilman jälleensyntymistä Karmaan uskominen on turhaa, mutta millä tasolla? Onko se todella turhaa? Itse olen kokemuksella huomannut että teimme mitä väärin tai ajatelleet väärin. Kohtaamme ennen pitkää sen seuraukset. Huomaamatta tai näkyvästi.

Edit. Skandhat ovat form/matter, sensation/feeling, perception, mental formations ja consciouness.

Karmahan tarkoittaakin tekemistä, jos oikein muistan. Syy - seuraus, siinä ei mitään mystistä ole.

Kyllä karma on syyn ja seurauksen laki. Ihan looginen, ei ollenkaan mystinen teoria.

Mutta hieman täytyy kyllä nyt korjata. Täytyy muistaa tietty tosiseikka. Karma ei ole millään muotoa rangaistusmuoto. Eikä se ole kohtalosta kiinni. Vaan ihmisestä itsestä. Sitä ei määrää jokin ylempi jannu vaan me itse.

Minulla on tässä kirja jossa on buddhan koottuja opetuksia.

Karman tietämisestä hän opettaa näin:

" Karman tuloksia ei voi tietää ajattelemalla, joten niitä ei pitäisi arvailla. Niitä ajattelemalla joutuu hämmenykseen ja ahdistuksen valtaan. Sen vuoksi, Ananda, älä ryhdy ihmisten arvioijaksi, älä tee olettamuksia muista. ihminen tuhoutuu luomalla käsityksiä muista"

Tämä kyl opettaa hyvin sen käsityksen mistä puhuit. Ei pitäisi katsoa ylen ihmisiä. Ei ole olemassa pysyvää pahuutta eikä hyvyyttä.  Buddhismissa tuo hyvän ja pahan käsite on hyvin teennäinen.

edit. täytyy tosiaan viel sanoa tosta hyvän ja pahan käsitteestä että buddhismissahan se hylätään kokonaan, kuten kaikki muutkin käsitteet. Buddhismi ei tunnusta metafysiikkaa.

Karmahan ei oo mikään sen monimutkasempi läppä loppujen lopuks, se on simppeliä mekaniikkaa jonka voi mainiosti tiivistää kuolemattomaan lainiin: tasan mitä tilaa, just sitä saa. Sen vaikutukset, mitä tänään teet, näkyy huomenna. Jos kittaat kaiken maidon jääkaapista tänään,  niin huomisaamuna joudut vetelemään aamusumpit mustana. Ja jos haluut et voit hifistellä aamutuimaan makoisalla lattella, niin tarvii vähän matkaa kattoa eteensä ja olla juomatta kaikkee maitoo. Simple as that.

Tosin, käytännön sovellutukset aiheuttaa sillon tällön harmaita hiuksia, sillä vaikka valaistuminen häämöttääkin horisontissa nii sinne horisonttiin on sitteski matkaa.

Lainaus käyttäjältä: "Blacklupus"

Uskon, että jälleensyntyminen ei sanan varsinaisessa merkityksessä tarkoita syntymistä uudelleen tai sielunvaellusta.

Buddhalainen doktriinihan eksplisiittisesti kieltää sielunvaelluksen. Tästähän käytiin kiivaahkoa debattia muutama kuukaus tuol huuhaatopikin puolella (tarkkaan ottaen sivulla 10, mut se keskusteluhan lähti liikkeelle jo muutamaa sivua aiemmin), jossa taisin todeta että sielu ei liiku mihinkään.

joo siis tarkoituksenihan oli todeta että buddhalaisuus kieltää kokonaan "minä" ja sielu käsityksen. taisin sen jo mainitakin.

ja joo eihän täs oo mistään monimutkaisesta kyse. Yhtä selvää pässinlihaahan tää nyt pitäis olla. Kuitenkin on kysymys päässä liittyykö kuitenkin kaikki karmaan? Uskallan vastata että ei. Buddha kuitenkin opettaa että karma ei ole ainoa syy asioiden tapahtumille. Se on vain yksi taso joka aiheuttaa asioita.

Mitä nyt oikein muistan niin dharma niyama – luonnon lait, bija niyama – perinnöllisyys ja ainakin chitta niyama - mielentoiminnot, kuuluvat karman "piiriin".

Tervehdys!!

Kyllä se niin on että Karman Laki  on niin sanottu ja uskottu henkisen puolen ohjaaja hyviin tekoihin ja sanoihin. Tästä siis loogisena ajatuksena positiivisen ja negatiivisen elämän elämiseen tässä koko maailmankaikkeudessa. Puhutaan kuitenkin aika laajasta käsityksestä joka vaikeuttaa tulkitsemaan ihmisen omat teot ja niiden seuraukset mitä tossa aikaisemmin jo mainittiin, mutta näiden päättämiseen on omat henkilöt jotka ovat harjoittaneet tätä samaa jo monta monituisia vuosia miettimällä,meditoimalla ja saavuttamalla harmonian näin maailmankaikkeuden keskellä.Puhutaan siis guruista ja myös muista henkisen puolen "valaistuneista" henkilöistä.

Henkisyys on siis tämän asian juju, joka ihminen itse uskomalla siihen valitsee tien mitä kulkee ja tekee päätöksiä positiivisuuden ja negaation välillä tässä koko pläjäyksessä. Näin ollen siis päästään aasinsiltaa pitkin siihen että tämä on mielen/kehon harmonian ja asioiden sekä tapahtumien keskellä oleviemme asioiden keskellä jossa elämme olevaa eräänlaista uskontomuotoa jota harjoitamme tietoisesti siitä mitä se voi antaa vastaukseksi/tuomioksi. Syntyy siis mielen oma "lakikirja" jota noudattaa.  

   

Itse uskon, että "karmanlaki" on ihmisillä oman pään sisällä. Helposti alkaa kuvittelemaan jotakin, jos omatunto soimaa jostakin ja hetken kuluttua itselle tapahtuu jotakin tavallisesta poikkeavaa.

Silti, olen monesti miettinyt, onko "karmanlakia" oikeasti olemassa. Pelottavan monesti olen tehnyt jotakin tyhmää.. siis todella tyhmää, joka on tietenkin kuumottanut. Asiasta kuitenkin on selvitty säikähdyksellä, mutta yllätys yllätys hetken päästä tulee jotakin muuta. Mahdollisesti samaan asiaan liittyvää, josta koituu minulle ongelmia. Etenkin silloin alkaa helposti miettiä mahdollista karmanlakia. Sama ilmiö on myös havaittavissa ihan arkisissa tilanteissa, kuten; Jarkko pelaa pelikoneeseen 20€, Ville nauraa vieressä kun Jarkko häviää. Seuraavaksi Ville pelaa itse ja voittaa 30€. Ville kuitenkin alkaa himoita lisää ja pelaa kaiken.

Edellämainitsemani ei varsinaisesti lukeudu karmanlakiin, mutta samaa tyyliä kuitenkin. Voisiko tällainenkin olla eräänlaista karmanlakia? Oman mielen keveys kostautuu?