Kirjoittaja Aihe: täällä saamme unihalvauksen, kiitos pleikkarin  (Luettu 2428 kertaa)

FEAR kuulokkeet päässä illalla. Ei hyvä.

27 tuntia putkeen Final Fantasy VII (muistaakseni). Siittä seuraa sitä että yöllä jokainen uni on sitä peliä ja aina kun herää niin puhut vuorasanoja ja huutelet hädissään Aeriksen nimeä. Josta tietenkin seuraa sitä että jumitat himassa pari päivää ja kun menet ulos niin kaikki on vitun kummallisen näköstä, ja kavereitakin tavatessa mietit pari sekuntia että onkohan tolla mukana jotain spellejä

 

Mutta ei se ollut oikeasti hauskaa  :roll:

re4 on kyl semikuumotus. ne munkit, siten ne moottorisahajätkät, se kylän kulttimeininki ja sillee.

call of cthulhu on myös iha jännä, vaikken oo paljoa pelannu.

Lo-lo-look at you, Hacker. A pa-pa-pathetic creature of meat and bone, panting and sweating as you ru-run through my corridors-s. H-h-how can you challenge a perfect, immortal machine?

<3

Resident Evil 1 oli ehkä kaikista pahin pelin ilmestyessä. Olin silloin tyyliin ala-asteen ensimmäisellä luokalla, muutaman hengen porukka meillä aina iltaisin pelaamassa eikä kukaan uskaltanut kävellä yksin session jälkeen kotiin.

Täytyy lisätä mahdollisesti kuumottavin kohtaus pelistä, muutaman minuutin pelaamisen jälkeen kohdattava zombie jonka ruokarauhaa häiritään:



Tuosta on nähty painajaisia.

Silent Hill 3:selle myös propsit, peliin on luotu hyvin ahdistava tunnelma. Pari vuotta sitten tuota pelatessa ei meinannut pää kestää välillä kaverin kanssa.

Muunmuassa kohtaus jossa kellarista löytyy kyljellään oleva pyörätuoli jonka toinen rengas pyörii hitaasti aiheuttavan inisevän äänen ja verijäljet johtavat nurkan taakse.

 :snakeman:

Vitun hyvä topik.

FEAR, Doom 3 ja Condemned, nuo kolme nimeä ja nuo kolme pelottavinta peliä IKINÄ.
(System Shock ei ole tuttu joten ei lasketa )

FEAR ja Doom on kuiteki vitun nössöä verrattuna Condemnediin, ei saatana. Peli jota EN USKALTANUT pelata eteenpäin kuin parin viikon tauon jälkeen ja ilman ääniä. WTF ? Vitun nössö, kyllä. Mutta pelatkaas ite pimeessä huoneessa, äänet kovalla ja kajareita ympäri huonetta. Ei saatana
Ja aika kauan tossa pelin läpäisyssä kestikin, juurikin sen takia ku ei peliä edes usein uskaltanut pelata.

Tunnelma on vaa jotenki sairas, ahdistava ja pelottava. Varsinkin pääsankarin omat flippailut ovat ahdistavia. Ruutu menee sakeaksi, ehkä hieman mustavalkoiseksi ja varjot alkavat liikkua seinillä, kädessäsi on lapio. Painat START ja Quit Game ja täriset tuolissasi. Ei kiva.

Mutta joo. Suosittelen Condemnediä ehdottomasti. Loppua kohti menee enemmän toiminnan puolelle mut ei pahemmin haittaa. Kyllä niitä shokkeja sinnekki mahtuu.


FEAR taas kolahti vitun hyvi, ilkeät pikkutytöt pelottaa aina Ainut vaan ni oma kone sen verra paska että grafiikoita piti karsia rutkasti jotta pelistä tuli nautittava. Ja X360 versio kuulemma aika paska. Mut jos ne jatko-osan tekis sitte huolella konsoleille.

mun varhaisin pelipelko liittyy the god prince of persiaan (tietenkin gully dos-versio). sain vision et sulttaani väijyy pöydän alla miekan kans.





vittu miten kova peli.