Aww shit! Voiko levy paremmin alkaa, erittäin timmi Corners -remix. Alkuperäisessä biitissä ärsytti se helvetin "a-a-a-a-a" -sample tai vastaava, joka junnas jatkuvasti siellä taustalla. Ajaton ja rento tunnelma siivittää Commonin räppejä ja erityisesti Kanyen kertsiä mahtavasti eteenpäin, ai että kuinka hyvä tää on! Sanoisin, että jopa parempi kuin yliarvostetun pullaposki-Kanyen biitti. Life Vegas taitaa biisilistalta olla ainoa, jonka alkuperäistä versiota en ole kuullut, joten siitä en voi kovinkaan paljoa sanoa. Biitti natsasi kuitenkin oikein hyvin ja tämä tuntuu enemmänkin alkuperäiseltä versiolta, kuin remix-versiolta jonka yleensä tunnistaa heti. My Adidas soljuu myöskin moiteettomasti eteenpäin ja eniten digailin kertsin puhallinsoittimesta.
Kun näin Dilated Peoplesin biisilistassa, olisin toivonu ehkä että remix olis ollu Marathon -biisistä. Toisaalta Marathon on liian kova remixattavaks
Kohtuu simppeli ja jossain kohdissa vähän tylsäkin, mutta yksinkertainen toimii mulle. Yksinkertaisuus on kaunista, niin tämäkin. Alchemistin biitti on enemmänkin klubikamaks tarkotettu, kun taas tän Kubrikksin biitin ansiosta Poisonousista tulee vähän hempeempi. Jos edellinen biitti kävi tylsäks, niin In the Jungle -remix meneekin jo kovemmalla temmolla. Alkaa käymään vähän yksipuoliseksi kommentoinniksi, mutta pakko sanoa että tässäkin on niin perkeleen lepposa fiilis ettei mitään rajaa. Abstract Rude-mixin alkaessa itsellä käynnistyy lähinnä suuret funk-jammailut, hyvä hyvä!
Stand Up -remix. Se on totuuden hetki. Eniten odottamani remix koko levyltä. Kitarasta diggailin todella, koukuttava kohta kyl. Kertsin aikana tosin olisin kaivannu jotain päräyttävämpää, nyt kertsin fiilis jää täysin varjoon. Ei tällä kertaa onnistu voittamaan Kanyen alkuperäistä versiota, mutta arvostan elettäsi
Triple Trouble -remixissä taas on just sitä Beastie Boys -meininkiä mikä on niille ominaista ja mikä tekee niiden biiseistä kovia, vaikka en itse pahemmin tykkää Beastie Boyseista, niin täytyy kyllä sanoa että oot onnistunu hyvin remixin kanssa. Blackaliousin mixin puhallinsoitin -häröilyistä tykkäsin, muuten ei oikeastaan löydy nyt sanavarastosta mitään sanottavaa tähän.
Vihaajien kannalta valitettavasti joudun toteamaan, että myös Gorillaz-remix on alkuperäistään parempi. Ainoa Gorillaz-tausta, josta en ole pitänyt näiden uudempien biisien kanssa (Dirty Harry, Dare, Feel Good Inc.). Tiukka! Varsinkin lopusta tykkäsin, alkaen siitä vähän ennen De la soulin mukaantuloa. Lose my breath oli tosiaankin yllättävä Kubrikksilta, mutta se on tärkeetä ettei jäädä junnaamaan samanlaisiin tyyleihin kuten Scott Storch yhdessä vaiheessa, että osaa tehdä monipuolisia taustoja. Tää oli jotenkin koukuttava, fresssshhhh. Maailman tuulien vaikutteita.
Ihme on, jos ei jäbää noteerata vähintään samalla tavalla kuin jyväskyläläistä Marksia. Itse ainakin hehkutan tätä niin paljon kuin mahdollista. Valoisa tulevaisuus edessä. Propz!
