Hei,
Aina silloin tällöin Bassoradiota kuunnellessa herää kysymys siitä, mahdanko olla sittenkään oikeata kohderyhmää kanavallenne? Olen nimittäin nainen. Juontajien spiikeissä nimittäin toisinaan toistuu oletus, että kanavan kuuntelija on heteromies, mikä on jokseenkin alkanut pänniä. Se ehkä johtuu siitä, että olen asunut ulkomailla maassa, jossa tällaisiin asioihin kiinnitetään paljon huomiota – ja minusta olisi ehkä syytä kiinnittää Suomessakin.
Tänään tuli pari esimerkkiä tästä: iltapäivän ohjelmassa juontajat ehdottivat, että kilpailupalkintona olevalle lounaalle voisi viedä mukanaan "neitokaisen" ja aamupäivän ohjelmassa juontaja oletti, että ohjelmaan soittaneella taksikuskilla olisi vaimo (tai ehkä yleisemminkin naispuolinen kumppani).
No mitä väliä sillä sitten on? Eivätkö heteronais- tai homomieskuuntelijat muka tajua, ettei heidän mahdollisesti voittaessaan tarvitse viedä lounaalle “neitokaista” vaan he voivat ottaa sinne vaikkapa “nuorukaisen”? Totta kai tajuavat. Pointti on siinä, että puheella, jossa kaikki muut kuin heteromiehet sivuutetaan, luodaan sivullisuuden ja ulkopuolisuuden tunnetta. Ymmärrän, että juontajien tyyliin kuuluu ikään kuin puhella radiossa kuin he puhuisivat omille kavereilleen, mutta olisiko kohtuutonta edes vaikka leikkiä, että heidän kaveripiirinsä olisi hieman laajempi ja monikulttuurisempi kuin se ehkä on?
Kyse on yksinkertaisesti kohteliaisuudesta. Siitä, että otetaan muut huomioon.
En halua syyllistää ketään. Nämä ovat asioita, joihin suomalaisessa kulttuurissa ja kasvatuksessa ei kiinnitetä huomiota ja siksi monet eivät ole miettineet niitä. Eikä asian korjaaminen ole edes kovin vaivalloista: sen sijaan että sanoo “neitokainen” voi sanoa “seuralainen”. Sen sijaan että kysyy, pistikö vaimo vaihtamaan iltavuorot päivävuoroihin, voi kysyä pistettiinkö kotipuolessa vaihtamaan iltavuorot päivävuoroihin. (Tiedän, että poliittisesti korrektiksi leimattu kielenkäyttö mielletään usein kankeaksi, mutta mielestäni antamani esimerkit ovat melko luontevaa kieltä.) Tiedostaminen sinänsä voi olla vaativaa, mutta eikö se ole ihan katu-uskottavaa olla tiedostava? Eikö äijäily ole jo vähän passé?
Nautin todella paljon Bassoradion ohjelmatarjonnasta ja aion kyllä vastakin pysyä kuulijana. Jos tähän pieneensuureen asiaan voisi vähän kiinnittää huomiota, olisin vieläkin iloisempi kuulija.
Ystävällisin terveisin,
Poikamiestyttönainen
