Levyanalyysi

Teksti Teemu Fiilin

 CFCF: Exercises

(Paper Bag Records, 2012)

Iän myötä ihmisen tarve rauhalliseen, meditatiiviseen musiikkiin lisääntyy. Tai no, kenties ei kaikilla, mutta ainakin työkseen kovaäänistä musiikkia kuuntelevalla pienten lasten isällä. Arki-iltoina on yhä useammin hetkiä, jolloin kaipaa musiikkia, mutta pumppaava rumpukone tai jylläävät kitarat saavat voimaan pahoin. Näitä hetkiä kutsutaan aikuisuudeksi. Ja niihin hetkiin sopii nuoren kanadalaisen Michael Silverin, siis CFCF:n tuorein minialbumi Exercises.

Levy on Silverin ylistys ja rakkaudentunnustus 1960–70-lukujen brutaalille arkkitehtuurille – siis sellaisille betoniutopian synnyttämille monstereille, joita miehen kotikaupunki Montreal, tai yhtä hyvin kotoinen Merihakamme, on täynnä. Silver halusi vangita musiikkiin tunteet, joita noissa rakennuksissa kävijälle tulee: menneiden aikojen unelmat, ideologiat ja toiveet. Se tehdään kahdeksan pitkälti instrumentaalisen kappaleen kautta, joista useimmissa ei ole lainkaan rumpuja. Levy on toteutettu lähes pelkästään kannettavalla tietokoneella.

Pianon johdattamien ja satunnaisten syntetisaattorisoundien avustamien kappaleiden läheisiä vertailukohtia ovat Brian Enon tai Philip Glassin kaltaisten ambient-visionäärien 1970-luvun tuotanto – joista jälkimmäistä CFCF avoimesti lainaileekin ”Exercise #3 (Buildings)” -raidalla. Lisäksi hän lähes versioi David Sylvianin ”Septemberia” upealla ”Exercise #5 (September)” -kappaleella. Se onkin Exercisesia popeimmillaan: rumpukone puksuttaa ja kopisee taustalla ja Silver mutisee laulunsa mikrofoniin kuin ujo Jose Gonzalez.

CFCF:n debyyttilevy Continent (2009) on jonkinasteinen baleaarisen chillailumusiikin miniklassikko. Se miellytti välittömästi, kasaten kauniita ja reheviä sointikerroksia päällekkäin, ja on kestänyt tasaista kuuntelua jo kolme vuotta. Sen jälkeen ilmestynyt, astetta minimalistisempi ja melodisesti monta astetta köyhempi, The River -ep jakoi jo CFCF:n fanikuntaa.

Exercises tekee melko varmasti saman. Siinä on jo nyt ainekset tulevaisuuden väärinymmärretyksi klassikoksi tai 2010-luvun julkaisutulvan alle hukkuneeksi helmeksi.

Albumilta on löydettävissä Continentin raukea, melodisesti sykkivä sydän. Siinä on samaa kauniin lohdullista musiikkia, mutta kaikesta ylimääräisestä karsittuna. Luurangoksi riisuttuna. Mikä CFCF:n mittapuilla on minimalismia, on minimalistin silmin varmasti aika maksimaalista.

CFCF pakahduttaa ja koskettaa, muttei ei sorru halpoihin konsteihin: synkkyyteen tai melankoliaan vailla valonpilkahdusta. Exercises hengittää pikemminkin pölyisten kirjastohuoneiden ja kokoustilojen melodramaattista, tiistai-iltaista huoneilmaa.

Levyllä on betonirakennusten arkisen harmaata mutta jylhää kauneutta. Myönnettäköön, että jossain valossa tarkasteltuna tuo kauneus voi olla myös banaalia: väärässä mielentilassa kappaleet voivat tuoda mieleen päiväkylpylöiden taustamusiikkina soitettavat, rentouttavat new age -levyt. Niissäkään ei toki ole välttämättä mitään väärää.

Oikeassa mielentilassa aika pysähtyy, ajatukset selkiytyvät ja mieli saa kaivatun lepotilan.

Basso on 160-sivuinen musiikkiin erikoistunut kulttuurilehti, joka ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Lehteä tekee yhteensä yli sata kirjoittajaa, valokuvaajaa ja kuvittajaa. TILAA lehti kotiisi täältä.

Kuuntele maistiainen levyltä tästä: