Levon Zoltar

Teksti Markus Karlqvist, kuva Olli Oilinki

Oululaisen tuottajan elektro-funkissa kamppailee Mega Man.

Pohjolan Salt Lake City on pääasiassa synkkä ja ahdistava. Levon Zoltar tietää, millaista on olla outsider-taiteilija niillä nurkilla:

“Olin keikalla Kemissä ja lavalle kapusi keski-ikäinen nainen, joka sanoi, että ‘soita jotain rytmikkäämpää musaa, ei tällaista paskaa jaksa kuunnella kukaan’. Ihmetyin hetkeksi ja 808 jatkoi toistuvaa rytmiään.”

Zoltar tajusi musiikkinsa muistuttavan pohjoismaisen skwee-genren tuotoksia vasta jouduttuaan samalle keikalle Randy Barracudan kanssa. Karvalakkifunkin lisäksi herran musiikissa aistii jotain pikselistä ja postmodernia. Syntikkamuusikko myöntää velkansa:

“8bit soundin raakuus on aina miellyttänyt. Monet C64- ja NES-säveltäjät ovat olleet ihan kingejä, esimerkiksi Ben Daglish ja Takashi Tateishi.”

Vielä kymmenen vuotta sitten Zoltar kunnostautui hiphopin raaputus-elementissä nimellä Dj Rap One. Vuonna 2003 zeniläinen harjoituskuuri johti voittoon alan kilpailuissa.

“Se oli mukavaa, sain palkinnoksi mikserin ja Kool Ski & Staffron levyn. Musan tekemiseen levari on tosi rajoittunut instrumentti, ja jäänyt siksi lähiaikoina enemmän kuuntelukäyttöön.”

Uusi Fabulous Babylon -EP pumppaa ja pörisee siihen malliin, että se kuulostaa jonkinasteisen laitenistin teokselta.

“Mulla on muutama syna, efektejä ja jotain DIY-kamaa. Käytän myös tietokonetta, joten setup ei ole kokonaan analoginen, vaan pikemminkin epäpyhä hybridi kahden maailman välillä. En tiedä onko tuo kaikki säätäminen sen arvosta, mutta näin tässä on päässyt käymään ja näillä mennään”, muusikko vastaa väitteeseen.

Jodarok räppäsi onnistuneesti Zoltarin musiikin päälle kappaleessaan “Anna riikinkukon lentää”. Hän ei kuitenkaan näe itseään tahkomassa rahaa räp-tuottajana.

“En pidä itseäni biitintekijänä. Nuokin biitit mitä heitin Stepalla ja Jodalle oli tavallaan jotain kamaa, mitä en ollu alunperin ajatellu räppibiiteiksi.” Oudon marginaalisen elektronisen musiikin esittäjä joutuu usein esiintymään hölmistyneille ihmettelijöille ja luutuneille skenepäille.

“Unelmieni keikka olisi, että mulla olisi mukana joku naislaulaja ja pelkästään hardwarea. Niin monta synaa ja efektiä kuin tarvitsee, eikä tarvitsisi roudata niitä. Olisi siistiä päästä hotelliin yöksi ja saada viettää sunnuntaikrapula rauhassa syöden ja katsoen useita jaksoja jotain lämminhenkistä tv-sarjaa.” ∙

Julkaistu Basso-lehdessä 4/2011