Kuumotusta East River Parkissa

Teksti Karri Miettinen

Osmo Walden päätyi vuonna 1992 kuvaamaan videon Wu-tang Clanin debyyttisingleen ”Protect Ya Neck”.



Helsinkiläinen Osmo Walden opiskeli 1990-luvun alussa elokuva-alaa Tisch School of the Artsissa, New Yorkin Yliopistossa. Kun koulusta valmistui, sai automaattisesti vuoden työluvan. Osmo jäi opintojen jälkeen kaupunkiin tekemään kuvaajan ja kamera-assistentin hommia – ja mitä nyt ikinä sattui vastaan tulemaan.

”Mulle soitettiin, et nyt olis kamera-assarille tarvetta. Kyseessä oli joku musavideo. Kuvaukset oli määrä järjestää jossain Lower East Sidella”, palkittu mainoselokuvaohjaaja Walden muistelee. 

Myöhemmin kävi ilmi, että paikka oli hylätty amfiteatteri East River Parkissa. Ja yhtye oli ensimmäisen singlensä julkaiseva, vielä tuntematon Wu-tang Clan.

”Kävi ilmi, että tyypit olivat kuvanneet edellisinä päivinä videonauhalle ja halusivat nyt filkkaa. Kuvauksiin oli vuokrattu 16 mm Arriflexin kamera. Koko setti toteutettiin kengännauhabudjetilla.” East River Park on portti Manhattanin saarelta Brooklyniin, tai toisinpäin. Williamsburgin silta kaartuu puiston keskeltä joen yli. Silta on väylä GZA:n huudeille Bedford-Stuyvesantiin ja Masta Killan sekä Ol Dirty Bastardin kotikonnuille Brownsvilleen. Sillan päässä toisella puolella jokea kaartaa Brooklyn-Queens Expressway – reitti Staten Islandille, muiden wu-dynastian jäsenten kulmille Park Hill Projectsiin.

Kuvausiltana rapistuneelle amfiteatterille oli kokoontunut levoton joukkio. Itse amfiteatteri oli vajonnut 1980-luvun crack-vuosina alennustilaan ja oli nistien, diilereiden ja alamaailman suosiossa. 

”Kaikki bändin jäbät oli mestoilla ja runsaasti muuta possea. Ainakin parikymmentä henkeä. Kuvausryhmään kuului ohjaaja, kuvaaja ja mä. Mä ja kuvaaja oltiin ainoat valkoiset. Ilmassa oli todella aggressiivinen tunnelma. Vähän väliä heiluteltiin aseita. Ilmassa oli kärsimättömyyttä. Odottelua. Kuumotti, kun joutu välillä lataamaan filkkaa ja niin edelleen.” 

Kun alettiin kuvata, jostain lensi tiiliskivi kohti kameraa. Kuvaaja sanoi: ”pakko mennä soittamaan puhelu”. Jossain vaiheessa ilmenee, ettei hän ollut tulossa takaisin. Jengi rupesi käymään ylikierroksilla. 

”Sit ne on et: ‘osaatsä kuvata?’ No, osaanhan mä onneks kuvata. Oon käyny koulutkin. ‘No, vittu kuvaa sitten!’ Kun ympärillä on 20 aseistautunutta jäbää, niin siinä ei kauheesti kieltäydytä. Toisaalta halusin myös jeesata, koska tiesin, et jätkät on laittaneet videoon omaa rahaa kiinni. Ja olihan niillä jonkinlainen storyboardkin olemassa. ”

Kuvaukset jatkuivat. Ilta pimeni ja kohta Osmo tajusi olevansa yksin. Myös ohjaaja oli feidannut puiston pimeyteen. 

”Mä kuvasin ja asettelin valoja. Revin kaapeleita. Maassa oli huumeruiskuja. Jätkät oli koko ajan yhä enemmän sekaisin ja meno oli suhteellisen kuumottavaa. ”

Yhtäkkiä kuvausvalot sammuivat kesken kaiken, kun paikalle roudattu generaattori petti. Pilkkopimeästä kuului huuto: “Vittu tääl on sabotoija!”

”Mä tietysti kelasin et kukahan se sabotoija nyt mahtaa olla, kun oon paikan ainoa valkoinen. Tilanne ryöstäyty käsistä! Mä ajattelin vaan, että mulla on enää yks kakku, yhden biisin läpimenon verran filkkaa. Oli vaikeeta nähdä. Etsin oli huurussa ja terävyysalueita oli mahdoton erottaa. Yritin liikuttaa ja kompata kameralla jätkien liikkeiden mukaan ja etsiä kohteita pimeydestä. Kelasin vaan, et tää on vika, tää on vika ja että lataus on kova!” 

Kuinka ollakaan juuri tuo viimeinen läpimeno päätyi itse videoon melkein kokonaisuudessaan. Filmi loppui ja biisi oli ohi. Jengi hengitti raskaasti projektin päävastuun harteilleen saaneen kuvaajan ympärillä. Ilmassa oli sähköä ja adrenaliinia.

”Mä sanon: ‘That’s it.’ Se oli siinä. Sit ne rentoutuivat.”

Ohjaaja kipitteli jalankulkukäytävää pitkin. Myöhemmin hän kertoi Waldenille, että oli ollut matkalla puhelinkopille soittamaan apua, koska oli varma, että tämä ammutaan. ”Lopuksi Wu-Tangin jätkät sano, että ne on tästä hyvästä mulle palveluksen velkaa. Jos mä joskus tartten jeesiä, voin kuulemma ottaa yhteyttä. Eipä oo tullut otettua.”

Basso on 160-sivuinen musiikkiin erikoistunut kulttuurilehti, joka ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Lehteä tekee yhteensä yli sata kirjoittajaa, valokuvaajaa ja kuvittajaa. TILAA lehti kotiisi täältä.

Katso musavideo tästä: