KESKUSTELU

Yleisön pyynnöstä! Tättädää!

Wiz Khalifa on artisti, joka on viihtynyt soittolistoillani Snoopin ohella vuosien varrella varmaan kaikista eniten. Jannun letkeä olemus yhdistettynä vielä letkeämpään musiikkiin luo todella miellyttävän kuuntelukokemuksen. Viikonlopun rientoihin ja arjesta irroittautumiseen miehen musiikki on ihan omaa luokkaansa. Pyöripä suussa sitten yrttisen makea tai liköörin kitkerä maku, Kush & OJ, Burn After Rolling jne. ovat takuuvarmaa popittelukamaa. Hymy nousee kasvoille joka tapauksessa. Näihin mixteippeihin liittyy ainakin itselläni todella miellyttäviä muistoja. Ne saavat meikäläisen nautiskelemaan ympärillä tapahtuvista hämäristä jutuista huolimatta ja muistamaan että elämäähän tämä vain on!

Ihan mielettömän tiukan mixtape-rytäkän seurauksena minusta tuli ihan silmitön fani. TGOD-taustakuva on koristanut puhelimen näyttöä niin kauan kuin muistan osanneeni kuvan vaihtaa. Sitten tuli Rolling Papers, joka osoitti pientä tason ailahtelevuutta. Sekaan mahtui sitä radiosoittokamaa, joka ei sinänsä haitannut. Nyt Wiziä ja välillä jopa Chevyä sai fiilistellä kaiken maailman kekkereissäkin. Edellisten mixtapejen lailla Rolling Papersista muodostui kind of soundtrack arjen taustalle. Sitten tuli Snoop-häröilyt, jotka kasvattivat mielenkiintoa yhä entisestään. Pajariläpät nousivat ihan uudelle levelille ja taisi sieltä joku leffakin pulpahtaa ulos. Oli muuten ihan hirveää kuraa  . Musiikki kuitenkin maistui yhä. Haastattelujen ja Youtube-ohjelman (Day Today ja WK Today) perusteella koko Taylor Gang vaikutti lämminhenkiseltä maanläheiseltä poppoolta. Musaa kuunteli mielellään.

Sitten tuli notkahdus. Wizillä kihahti menestys hattuun, elämän arvot muuttuivat täysin ja viimeistään Juicyn astuttua kuvaan, musiikki vaihtui lähinnä kuosittelu- ja brassailukamaksi. Pienen evoluutiovaiheen ylitettyään, Khalifan musiikista ei löytynyt enää niitä samanhenkisiä läppiä, jotka aiemmin vetivät kuuntelijan kutsuvasti luokseen. Nyt oli enää joka lainissa toistuvaa massipalvontaa ja nopeita autoja. Hyi. Helvetti. Soundi pysyi nautittavana, mutta eipä näitä tuhanteen kertaan kuultuja ''The bigger the bill, the harder you ball''-juttuja kovin mielellään kuuntele. Taylor Allderdice-mixtape oli vielä sellaista taustamusiikkina toimivaa, mutta odotettu albumi ONIFC alitti riman täysin. Kyllähän noita kipaleita instruina kuuntelisi, mutta vokaaleissa on flown laiskistumisen lisäksi huomattavissa  niin paljon paskentuneita elementtejä, että ihan hirvittää. Kai sitä voi kutsua jonkin sortin artistina kehittymiseksi, mutta onko kehitys tässä kohtaa kohti parempaa? Ei omasta mielestäni, mutta Wiz kyllä on tällä hetkellä suosionsa huipulla, että kyllä tämä joihinkin uppoaa. Kenties jenkkien yleinen arvomaailma eroaa omastani sen verran, että nuo rahabrassailut kolahtavat tuohon liberaaliin kansaan.

Verratkaatten:

The Kid Frankie - Wiz Khalifa (Kush x Orange Juice) HQ

Wiz Khalifa - Paperbond (ONIFC) HD

Edelleen kuitenkin tarkistan myös nämä uudet kikkailut, mutta pääasiassa popittelen vanhoja mixtapeja. Suosikkejani ovat juuri edellämainitut Kush & OJ, sekä Burn After Rolling. Niiden kovuudelta ei kyllä voi ottaa mitään pois. On tuo jätkä lahjakas, jos sille päälle sattuu. Nykyään vain tuo intensiteetti uupuu ihan täysin.


Vai mitä sanotte? Onko kukaan muu lisäkseni pyöräytellyt tuota ONIFC:tä läpi? Onko Chevy teilorien ainut toivo, vai vieläkö riittää toivoa myös Wiziin?
PS. On muuten tuon uuden levyn kansi niin ruma, että jouduin kahteen kertaan miettimään, viitsinkö edes linkittää tuota Paperbondia.