Näytä kirjoitukset
Tässä osiossa voit tarkastella kaikkia tämän jäsenen viestejä. Huomaa, että näet viestit vain niiltä alueilta, joihin sinulla on pääsy.
| Rick Ross - Ashamed (Official Video) | |
| Hugo & Henri - Musta tulee iso | |
| Noah Kin - Hyvää | |
| Personal Raineri | |
| M83 - Intro (ft. Zola Jesus) | |
| Where I'm From: JAY Z Barclays Center Documentary | |
| The Dark Knight Rises - Official Trailer #2 [HD] | |
. Harkitsen jopa Batman-tatuointia taas.| The Dark Knight Rises - Official Trailer #3 [HD] | |
| Karri Koira - Kaikki tai ei mitään | |
Teksti: Arttu Tolonen
Kohtaaminen kuoleman kanssa innoitti sekä Ingmar Bergmania että Lloyd Chandleriä.
Kappaleessa ”O Death”, joka tunnetaan myös nimellä ”Conversation With Death”, puhutaan kuolemasta sellaisella tuntemuksen tasolla, johon asialla mässäilevillä hevareilla ei ole mitään jakoa.
Nykymuodossaan laulun juuret ovat todennäköisesti eteläisen Appalakkien vuoriston valkoisen köyhälistön kulttuurissa. Yhden tarinan mukaan sen kirjoitti matkustava saarnaaja nimeltä Lloyd Chandler vuonna 1916. Hän oli pahatapainen juoppo, jota kuolema tuli tapaamaan yksi yö hänen humalassa ollessaan. Tapaus säikäytti hänet kaidalle tielle, Jumalan työtä tekemään, ja kirvoitti tämän laulun.
Well, what is this that I can’t see / With ice cold hands takin’ hold of me / Well I am death, none can excel / I’ll open the door to heaven or hell / ‘O, death’ someone would pray / ‘Could you wait to call me another day?’ / The children prayed, the preacher preached / Time and mercy is out of your reach.
Sen henkisenä esi-isänä voitaneen pitää 1700-luvulla suosittua englantilaista balladia ”Death and the Lady”.
Kappale esiintyy monessa eri muodossa sekä mustissa että valkoisissa amerikkalaisissa kulttuureissa Teksasista Georgian osavaltion saaristoon. Sitä on esitetty a capellana, banjon säestyksellä ja kokonaisen bluegrass-orkesterin kera.
I’ll fix your feet ’til you can’t walk / I’ll lock your jaw ’til you can’t talk / I’ll close your eyes so you can’t see / This very hour, come and go with me / I’m death I come to take the soul / Leave the body and leave it cold / To draw the flesh off of the frame / Dirt and worm both have a claim / O, Death. O, Death. / Won’t you spare me over til another year?
Kappaleesta taltioitiin lukuisia versioita 1960-luvun folkbuumin aikana. Suur- ja yliopistokaupunkien kahviloissa kitaroineen hengaavien tietoisuuteen kappale tuli useimmiten old time-musiikin mestarin Dock Boggsin levytyksenä. Boggsin ensimmäinen uransa ajoittui 1920-luvun loppuun ja 1930-luvun alkuun, ja hänet löydettiin uudelleen juuri tämän folkbuumin ansiosta. Boggs levytti kappaleen vuonna 1964, tuottajana Mike Seeger.
My mother came to my bed / Placed a cold towel upon my head / My head is warm my feet are cold / Death is a-movin upon my soul / Oh, death how you’re treatin’ me / You’ve close my eyes so I can’t see Well you’re hurtin’ my body / You make me cold / You run my life right outta my soul
Kappaleen rajuin ja ikonisin tulkitsija on Ralph Stanley, joka on levyttänyt siitä useita versioita noin 60-vuotisen uransa aikana:
Ja tässä toinen:
Ralph Stanleyn versiota käytettiin elokuvassa O Brother Where Art Thou. Soundtrack-levy on uuden vuosituhannen parhaiten myynyt:
1974–1983 tuotetussa TV-sarjassa Pieni talo preerialla kappaletta on laulettu 1800-luvun Yhdysvalloissa. En tiedä mitä mieltä Lloyd Chandler oli moisesta… Pieni talo preerialla on loppujen lopuksi aika synkkä ja kuolemalla mässäilevä sarja. Joskus tuntuu uskomattomalta, että se on vuosikymmenine ajan ollut lapsille hyväksyttyä katsomista. Toisaalta, Max ja Moritzkin jauhetaan sadun lopussa jauhoksi.
Ja jos halutaan synkästä puhua, niin vuodesta 1974 vuoteen 1991 aktiivisesti toiminut sarjamurhaaja Dennis Rader, alias BTK (Bind, Torture, Kill), siteerasi “Oh Deathiä” väärin eräässä poliisille lähettämässään runossa “Oh! Death to Nancy”:
What is this taht I can see / Cold icy hands taking hold of me / For Death has come, you all can see. Hell has open it,s gate to trick me / Oh! Death, Oh! Death, can’t you spare me, over for another year!
Rader pidätettiin vuonna 2005 ja hänellä on mahdollisuus ehdonalaiseen vuonna 2180. Tuo voittaa jo Pienen talon preeriallakin. Kaleidoscopen tulkinta on selvästi vaikuttanut 80- ja 90-lukujen vaihteessa kulttisuosion saavuttaneen Camper Van Beethovenin versioon. Kappale kuultiin myös vuonna 2000 julkaistussa elokuvassa Songcatcher. Leffa kertoi tarinan musikologista, joka lähtee opettajaksi köyhään kyläkouluun Appalakeille ja löytää sieltä musiikillisen aarreaitan:
Versio on siis perinteinen.
Uuden vuosituhannen soundilla ja tyylillä biisin on versioinut Jen Titus. Version on tehnyt tunnetuksi Suomessakin myöhäisillassa pyörivä sarja Supernatural. En voi suoritella sarkaa enkä tätä versiota.
Jamie Woon olisi tehnyt sen paremmin. Tuore on myös tämä Tim Eriksenin tulkinta. Mies on yksi aikamme parhaita old time -muusikoita. Bonuksena aika outo, mutta jokseenkin onnistunut kurkkulauluversio, joka tuli vastaan muita etsiessä.
Ja lopuksi remix:
Oh death please consider my age / Please don’t take me at this stage / My wealth is all at your command / If you will move your icy hand / The old, the young, the rich or poor / All alike to me, you know / No wealth, no land, no silver no gold / Nothing satisfies me but your soul / O, Death. O, Death. / Wont you spare me over til another year?
Arttu Tolosen juttusarjassa pohditaan, mitä voimme päätellä ihmiskunnasta seuraamalla lauluja, jotka jäävät itsepintaisimmin elämään keskuutemme, vaeltaen läpi vuosisatojen ja genrerajojen.
Teksti: Arttu Tolonen
Koska Soul Sides käsitteli viime viikolla yhtä 1900-luvun tärkeimmistä säveltäjistä, eli Charles Mingusia, ajattelin ottaa yhden hänen kappaleistaan käsittelyyn. ”Goodbye Pork Pie Hat” on kappaleena saanut kestää aika paljon ja kaiken se on kestänytkin. Melodia on yhä liikuttava kun sen kuulee sydämellä soitettuna. Kuten ”O Death”, myös tämä kappalee kertoo kuolemasta. Tai menneestä elämästä.
Mingus sävelsi kappaleen vuonna 1959 kunnioittaakseen saksofonisti ja klarinetin soittaja Lester ”Prez” Youngin muistoa. Young tuli tunnetuksi Count Basien orkesterin jäsenenä ja lukemattomien 50-luvun hipster-maneerien isänä. Hän soitti myös Billie Holidayn kanssa. Hänellä oli tapana käyttää pork pie -tyylistä hattua. Tämä kappale tunnetaan myös nimellä ”Theme for Lester Young”.
Melodia on äärettömän yksinkertainen ja koskettava. Siinä on vanhojen spirituaalien henkeä, ja tunnelatauksensa sekä yksinkertaisuutensa ansiosta se tarjoaa oivan kankaan muusikolle maalata, teknisestä tasosta ja tyylilajista riippumatta.
Yksi ryhmä johon biisi on aina vedonnut vahvasti ovat kitaristit ja etenkin skotlantilaiset sellaiset.
Hienoja versioita aiheesta on syntynyt etenkin folk-kitaristien näpeissä… Äskettäin kuollut skotlantilainen Bert Jansch levytti kappaleen ystävänsä John Renbournin kanssa vuonna 1966:
John Renbourn palasi asiaan yli 20 vuotta myöhemmin, tällä kertaa amerikkalaisen kitaristin ja Kicking Mule -levy-yhtiön perustajan Stefan Grossmanin kanssa.
Uudempaa folk-kitarismia edustaa tämä vuonna 2006 taltioitu esitys. Kitaristi on Tony McManus. Skotti.
Myös John McLaughlin on tulkinnut kappaletta usealla eri vuosikymmenellä. Tässä versio hänen kolmannelta soololevyltään My Goal’s Beyond vuodelta 1970. Näihin aikoihin Intian vaikutti vahvana miehen elämässä, sekä musiikillisesti että henkisesti:
Tässä mies versioi kappaleen livenä yhdessä ruotsalaisen basisti Jonas Hellborgin kanssa vuonna 1987.
Basistit ovat toinen kappaleeseen kollektiivisesti vahvasti kiintynyt ryhmä. Olihan säveltäjäkin basisti. ”Goodbye Pork Pie Hatista” on lukemattomia versioita, joissa basso vetää solistista roolia. Valitettavan usein versiot ovat ikävän paljon nojallaan fuusiojazzin suuntaan.
Ei Hellborgikaan malttanut pitää peukkua kiinni. Soolossa on vahva suorittamisen maku. Toinen viuhuvasta peukustaan tunnettu fuusiojazzailija Stanley Clarke levytti kappaleen vuotta myöhemmin, vuonna 1988. Clarken sovitus riisuu melodiasta kaiken bluesin pois, kuitenkaan melodiaa muuttamatta. Sopisi soundtrackiksi 80-luvun Tom Cruise -elokuvaan:
Stanley Clarke tuhoaa saman biisin toistamiseen tällä liveäänityksellä, jossa hän versioi klassikkoa muiden aikansa suurimpiin kuuluvien tyylin ja sielun arkkivihollisten kanssa.
Basistina ja muusikkona Dave Holland on aivan eri maata. Yksi sankareitani. Soittipa hän jazzia, nykymusiikkia tai bluegrassia, bassolla tai sellolla, se kuulostaa aina yhtä hienolta. Tässä bassolla soolona soitettu versio Mingusin sävellyksestä. Äskeisten jälkeen on hieno kuulla sydämellinen, ihmisenkokoinen versio: Dave Holland Solo.
Mingusin oman version jälkeen kuuluisin lienee kitarasankari Jeff Beckin. Beckin vuonna 1976 julkaisema jazz-rock-levy edustaa fuusiota parhaimmillaan. Ja versio Mingusin kappaleesta on yksi kovimmista:
Andy Summers nousi maailmanmaineeseen The Policen jäsenenä, mutta hän oli siinä vaiheessa ollut menestynyt muusikko pitkään. Tässä hän soittaa fuusiokitaristi Larry Coryellin kanssa.
”Goodbye Pork Pie Hatin” melodia sopii hienosti myös laulajille ja siihen on sovitettu useita tekstejä. Mingusin viimeinen projekti ennen kuolemaansa oli levy Joni Mitchellin kanssa. Levylle, jonka nimeksi tuli Mingus, päätyi 4 hänen sävellystään, joista kolme olivat uusia ja yksi tämä klassikko. Teksti on Mitchellin käsialaa. Se käsittelee vaikeuksia joita Lester Young kohtasi elämässään mustana muusikkona Yhdysvalloissa 1930–1950-luvuilla.
Myös eksentrinen multi-instrumentalisti Rahsaan Roland Kirk tulkitsi kappaleen lauluna. Teksti käsittelee Lester Youngia muusikkona ja kommunikoijana.
Israelilainen jazz-laulaja Ayala ”Razala” Shecter on kirjoittanut kappaleeseen sanat hepreaksi.
Kappaleesta löytyy sekä jousi- että saksofonikvartettiversioita. Jousikvartetti turvautuu myös Rahsaanin tekstiin.
Myös Nashville Mandolin Ensemble on äänittänyt kappaleen, mutta sitä ei netistä löydä.
”Goodbye Pork Pie Hat” edustaa hienoa tapaa suhtautua kuolemaan. Lester Youngin kuolema oli selvästi surullinen asia, mutta melodia kertoo meille ettei se ollut masentava. ”Prez” eli täyden elämän ja jätti maailmaan itsensä muotoisen lommon. Toivottavasti voimme kaikki kohdata lopun tämän kappaleen hengessä tuntien, ettei mitään meille ratkaisevan tärkeää jäänyt tekemättä tai saavuttamatta.
Meidän ja tämän 52-vuotiaan kappaleen yhteinen taival on toivottavasti vasta alkumetreillään. Sen melodia houkuttelee varmasti jatkossakin kovin erilaiset ihmiset tekemään hyvinkin erilaisia asioita.
Lopuksi vielä versio vertauskuvallisen laatikon ulkopuolelta.
Ja jotta tuo ei jäisi viimeiseksi korviinne, RZAn versio yhdestä Mingusin hienoimmista kappaleista:
Arttu Tolosen juttusarjassa pohditaan, mitä voimme päätellä ihmiskunnasta seuraamalla lauluja, jotka jäävät itsepintaisimmin elämään keskuutemme, vaeltaen läpi vuosisatojen ja genrerajojen. Lue sarjan muut osat täältä.
Copyright 2013 Basso Media Ltd. All rights reserved.
