Kiitos nostosta! Haluan avautua yhden tuttavani käytöksestä:
Oon nyt tuntenut yhden tyypin kunnolla noin. 4-5 vuoden ajan, johon tutustuin ensimmäistä kertaa joskus 12-vuotiaana. Noin nuorena vielä, kun ei ollut muodostunu henkilökohtasia mielipiteitä, löytänyt kunnolla omia mielenkiinnon kohteita, kaverisuhde tähän ihmiseen oli aika helppoa. Nyt olen kasvanut, ja "löytäny itteäni" enemmän ja huomaan, ettei meillä ole lähestulkoon mitään yhteistä. Melkein kaikki tässä ihmisessä ärsyttää. Huuta nuoremmalle veljelleen ihan syyttä suotta niinkin turhista asioista, kun vittumaisesta äänensävystä tai siitä että veli menee yhteiselle tietokoneelle ja tämä mun kaveri haluaa just nyt mennä siihen, vaikka se on ollut vapaana viimeiset puoli tuntia. Yksi todella vittumainen käytösmalli, jonka oon tajunnu myös viimeisen vuoden aikana, on että kaveri ei kuuntelua mua melkein ikinä. Kaikki asiat jotka ei liity hänen omiin henkilökohtaisiin kiinnostuksiin, saa vastauksen "hmh". Kun yritän kertoa uusista elokuvista, joita oon kattonut, uudesta Lana Del Reyn levystä tai vaikka eilisestä päivästä, vastaukset oikein uhkuu asennetta, joka sanoo suoraan "ei mua kiinnosta." Pahinta on, että kaveri ei varmaan ite edes tajua tätä, ylenpalttinen välinpitämättömyys tuntuu tulevan ihan luonnostaan. Aina kun keskustelu siirtyy asioihin jotka tätä kaveria kiinnostaa, hän on mukana ja vastaa myötätuntoisesti ja asiallisesti.
Tuo asia ärsyttää mua aivan suunnattomasti, ja on vain yksi lukuisista käyttäytymismalleista. Ongelma on, että kun ystävyyssuhde on jatkunut jo melkein viisi vuotta ja nää ongelmat oon tajunnu vasta viime aikoina, en osaa huomauttaa niistä. Jos huomenna tutustuisin uudestaan samaan henkilöön, en todennäköisesti sais minkäänlaista keskustelua aikaan, puhumattakaan siitä, että ystävyys jatkuis 5 vuotta. Mä en osaa alkaa nyt yhtäkkiä puhumaan tollasista asioista. Luulen, että reaktio olis suuttumus, koska henkilö ei oikein kykene keskustelemaan sivistyneesti tai ottamaan kritiikkiä.. Tiiän, että ihmisten pitäis puhua suoraan ja oon itekin sitä mieltä, mutta kun tällänen tulee pitkän ihmissuhteen jälkeen, on tosi vaikeeta sanoa mitä ajattelee.
Pitäiskö mun ottaa riski ja sanoa suoraan mitä mä ajattelen ja avata mahdollisuus siihen, että kaveri kilahtaa mun mielipiteestä niin paljon, että laittaa välit poikki kokonaan, vai hyväksyä ja elää ton käytöksen kanssa samaan malliin?
Sori pitkä teksti.
