Blamm.. lauantaina tuli melko pysäyttävä soitto tohtoreilta jorvista, että eräs läheinen ihminen saapunut sinne teho-osastolle tajuttomana ja on erittäin kriittisessä tilassa. Lääkäriltä ku kysyin ennuste puhelimessa niin sanoi vaan pessimistisesti että eivät pysty antaa mitään takeita selviytymisestä, koska tilanne oli kuulema niin hankala.
Siellä tullutkin nyt ravattua katsomassa ihmistä joka makaa sadan200 -laitteen kanssa nukutettuna ja totaalisen tiedottomana.
No tänään sitten taas koulusta menin suoraan jorviin ja odottelin siinä tovin että pääsis teho-osaston puolelle.. lopulta joku hoitsu tuli kertomaan että hoitava lääkäri tulee hetken päästä puhumaan.
Ajatukset alkokin melkosesti jyskäämään samantien.
Lääkäri saapui paikalle ja tervehti jämäkästi.. samalla jotenkin itellä alko tulee kutina että tää ei välttämättä olekkaan niin huonoa ku mitä kerkes hetken mietiskellä. Sain kuulla että henkilö jota olin menossa katsomaan on ollut herätettynä tovin ja arvot olivat kuulema kohentuneet.
Voin sanoa että lopulta kun pääs näkemään ja puhumaan ilmeisen elossa olevalle ihmiselle, kenelle annettu suhteellisen tyrmäävät ennusteet, niin hymy kyllä meni korviin. Oli myös varsin hienoa huomata että vaikka ollut n. neljä päivää nukutettuna niin läppää irtos heti
Nyt illalla soittelin sitten vielä ja kysyin että miltä näyttää, niin lääkärit uskals varovasti sanoa että saattaisi päästä teho-osastolta huomenna osastolle ja sieltä sitten takaisin ns. elävien kirjoihin
Olo ollutkin nyt illalla jokseenkin väsynyt, mutta aivan helvetin huojentunut
Ei koko syksy olekkaan ihan hanurista kaiketi..
