Eikös se maailmassa mee niin että saat kaiken mitä tarviit mut et kaikkee mitä haluut 
Ehkä tässä ei siis tarvi mitään sen ihmeempiä romansseja.Kaikki aikanaan jos sillonkaan.Helpompi olla itekseen koska sillon ei ainakaan aiheuta kärsimystä kenellekään sillä että toinen tykkää susta hirveesti ja joutuu kuitenkin menettään sut ennemmin tai myöhemmin.Viimeistään sitten kun kuollaan.Sillä bemarillakaan ei sitten tee enää hevonhelvettiä 
Oishan se ihan perseestä tavallaan et oot ollu vaikka 50vuotta jonkun kivan tytön kanssa ja sit se delaa ennen sua.Siinä voi tulla aika yksinäinen olo.Rakkautta saa annettua ja otettua vastaan vaikkei ookaan kivaa tyttöystävää
No mutta mieluummin mä sitte joskus kärsin siitä yksinäisyydestä, kun on muistoja toisesta. Kuin että oisin yksinäinen koko elämäni sen takia, että säästelisin itseäni riskeiltä, joita nyt vaan sattuu joskus elämässä. Että en mä ainakaan allekirjoita tota ajattelutapaa. Ja hei, sitä varten hankitaan lapsia, ettei tarvis olla toisen kuollessa yksin. Puhtaasti itsekkäistä syistä. Ja ehkä senkin takia, että on porukkaa jolle kertoa mitä elämässä on sattunut, että hautajaisiin saadaan hyvä puhe. (tai sitten kirjoittaa sen puheen itse...)
Niin en mäkään sitä meinaa että sitä väkisin täytyis olla yksin ja kaikesta kivasta seurais vaan tuskaa.Tärkeetä ois että se toinenkin osapuoli arvostais sua ja ymmärtäis sen että toi tulee häviämään toi tyyppi tosta joskus.Et kannattaa nauttia siitä ennen kun se poistuu.
Monesti rakkaus perustuu liiaks tunteisiin ja se käytännöllisyys jää siinä varjoon.Ehkä sellanen kultanen keskitie on olemassa missä nää kaks on tasapainossa.Esim rakastuneena pariskunta voi nukkua kapeessa sängyssä lusikassa ja se tuntuu hyvältä.Sit kun ollaan 80 niin kummallakin on oma sänky makkarin vastakkaisilla seinillä ja se rakkaus onkin sitä että emäntä tekee eväät valmiiks kun ukko lähtee pilkille
Lapsia en hankkis vaan sitä varten että ne pitää musta sit huolta vanhana.Koska se taas aiheuttaa niille lapsille sen että ne ei voikaan elää omaa elämäänsä vaan hoitaa kuolevia vanhempiansa.Jotka kuolee joka tapauksessa autto ne tai ei.Sen lisäks vanhemmathan ei tunnetusti omista lapsiaan millään tavalla,vaikka haluisivatkin.
Vanha sananlasku kertoo että sillon on kaikki hyvin kun ensin isovanhempasi kuolevat,sitten vanhempasi kuolevat ja sitten sinä kuolet jne...
