Posse, Issue 0.6, 01.12.2003, osa 2
Aluksi (Worldwide) oli aika Suomi MC -vetoista. Miten rupesitte tuomaan ulkomaisia?
"En muista, mikä oli ekan ulkomaan nimi Tavastialla. Didi ehkä muistaa… J-Live oli eka joka säädettiin kokonaan ite. Eli lennätettiin New Yorkista suoraan tänne keikalle. Ja siin oli vitusti duunii. Harva jenkkiartisti jaksaa lentää yhden keikan takii. Mut kyllä meillä oli ollut jotain muitakin; oisko ollut Scratch Perverts Englannista. Voi olla että se oli sittenkin myöhemmin…"
Scratchaholics (Swe).
"Scratchaholics… Niin, silloin kun kaikki kolme oli vielä kehissä. Se oli hyvä keikka. Se on varmaan, vaikka ite sanonkin, parhaita turntablist-juttuja, mitä Suomessa on ollut. Ne oli niin kovassa vedossa kuin ikinä voi vaan olla."
Niin, ja sit te ootte tuonut Liksin, Commonin ja pari kertaa Lootpackin…
"Lootpack kerran Madlibin kans ja kerran ilman. Ja Unspoken Heard."
Mikä niistä on parhaiten jäänyt mieleen?
"Kyllä J-Liven eka oli paras meidän omista säädöistä just sen takia, mikä selvisi vasta jälkeen päin, et J-Liven ja Georges Sulmersin välirikko oli just alkamassa ja se oli about vika keikka, jonka J teki pitkään aikaan yhtään missään."
Sulmershan heitti aikamoisen funk 45 setin.
"Joo, se tuli pelkkine seiskojen kaa, ja vittu et soittikin hyvin. Mä etin about vieläkin muutamaa, mitä se soitti silloin. No en kyllä enää, mut pitkään etin."
Niin Worldwide on vielä toiminnassa. Nykyään sut myös nähdään Lifesaver-levykaupassa myymässä levyjä yhtenä osakkaana. Miten päädyit levykauppiaaksi?
"Se vaan tuli loogisesti. Kaikki aika ja raha pyöri levyjen ja niiden säätämisen ympärillä. Hauska duuni siitä tuli, ei siinä mitään. Kyllähän se tietyllä tavalla paljon energiaa vaatii, mutta on se silti harvoja juttuja, mitä mä just tällä hetkellä voisin kuvitella tekeväni. Oon tyytyväinen siihen, et se on toiminu noinkin hyvin, et jos ihmiset on jaksanut käydä siellä. Kiitoksia vaan kaikille asiakkaille. Jos musta itsestä ois kiinni, niin käytettyjen levyjen osuus olisi vieläkin suurempi kuin nykyisin. Se vaan on aika rajoitettu se määrä, mitä täällä Suomessa pystyy niitä säätämään."
Miten sun/Didierin radiohommat? Ootte olleet Radio Mafialla (Supersessio) ja nykyään Ma ilta 10-22 Radio Helsingissä Tyylit Takas.
”Supersessio pyöri jotain 4 vuotta. Se lähti vuodenvaihteen Yle:n kanavauudistuksen myötä historiaan. Tyylit Takas Radio Helsingissä on nyt pyörinyt pari kolme vuotta, aluksi vaan netissä."
Se tulee maanantai-iltana hyvään aikaan.
"Joo, mä diggaan ajoituksesta kans. Luulen, et se on hyvä, et se on maanantaina. Loppuviikosta kaikki on niin vitun kiireisiä. Siellä on soitettu ihan mitä huvittaa, ja siitä nimikin tulee."
Miten päädyitte Radio Helsinkiin?
"En mä tiedä. Me oltiin, mitä Radio Helsinkiin tulee, ihan alusta lähtien kehissä. Samat tyypit jotka pyörittää Radio Helsinkiä järkkäs sillon kun Lepakko purettiin Lepakkoradion. Se kesti jotain pari viikkoo ja me oltiin siellä soittamassa Didierin kanssa. Sit myöhemmin tuli tää Radio Helsinki -projektiradio, joka pyöri Lasipalatsissa muutaman viikon. Me oltiin sielläkin soittamassa, ja kun kanava alkoi pysyvästi, meitä pyydettiin mukaan. Ilmeisesti meidän ohjelma on yks kanavan kuunnelluimpia musiikkiohjelmia, kiitos kaikille kuuntelijoille."
Nykyään soitat aika paljon ulkomailla. Todella usein ainakin Tukholmassa.
"Joo, siellä on tullut soitettuu jo melkein 10 keikkaa tänä vuonna. Siellä on mukava soittaa, se on hyvää vaihtelua Helsingille. Ruotsalaiset bilettää vähän eri tavalla, ja siellä on traditio vanhemman musan harrastamiseen paljon voimakkaampi kun täällä. Mun tyyliin se sopii hyvin."
Mites mixtapet? Sulta on räppimixtape itse asiassa jostain ysärin puolivälistä. Sen jälkeen oli aikamoinen tauko ennen kun teit uuden joskus 2001.
"Mä oon aina halunnut tehdä enemmän nauhoja, mut en pysty tekeen niitä kovin nopeasti. Räppinauhojen kanssa joutuu aina tekeen viikon kovaa duunia biisien valinnoissa ja järjestyksen ja blendien tsekkaamisessa. Se aina vähän vitutti. Ei vaan pystynyt laittaa nauhaa pyörimään ja tekemään mixteippiä tunnissa, vaikka olis kuinka halunnut. Se johtuu varmaankin siitä, että olen soittanut sen verran paljon bileissä ja radiossa, että kelaan aina et jos kerran tekee nauhan, niin tekee sit huolella suunnitellun kokonaisuuden alusta loppuun. Varmaan ainut nopeasti tehty miksaus, minkä oon ikinä saanut julkaistua oli "Jump Inn Memorial" viime keväänä. Se on tehty yhdessä illassa."
Harmi ettet hirveesti niitä tee.
"Se on totta. Toisaalta maailma on täynnä vitun hätäsesti tehtyjä nauhoja. Pelkkä DJ ja kasa levyjä, jotka se soittaa. Vaikka olis hyvinkin miksattu, niin on sääli, jos nauha ei eroa live-setistä hirveesti. Se on vaikeeta selittää, mitä mä tarkalleen tarkoitan. Livenauhat on sit asia erikseen, niis on aina eri fiilis, ja se fiilis tulee siitä, että DJ soittaa yleisön edessä."
Sellaisen kuitenkin pistit ulos. Worldwide CD:nä.
"Se oli aika erikoissetti, aika rujokin noin äänenlaadulta ja ajoittain teknisestikin. Siinä oli vaan kolme jäbää, joilla oli vitusti levyjä mukana ja mitään ei ollut etukäteen kelattu…"
Kyllähän se toimii, jos tuntee räppibiisit.
"Jos ei oo ikinä kuullut niitä räppejä, se ei sano välttämättä yhtään mitään.."
Läppä ois voinut jatkuu, mut ku massit loppu ja sen myötä bini, niin juttu lopetetaan.
”Sampon haastattelu saatiin aikaiseksi, mutta kuvausten kanssa aikataulut eivät käyneet yksiin. Painotalon henkilökunnan hengittäessä niskaan ja jatkuvasti muistuttaessa deadlinesta, oli kuvien suhteen pakko turvautua hätäratkaisuihin. Sampon rooliin houkuteltiinkin tuonaikainen kämppäkaverini, ja kuvat otettiin nopeasti asuntomme vieressä sijainneen sillan alla. Rennon kämppikseni kanssa yhtä suureksi pelastukseksi osoittautui kuitenkin Sampon dj-nimi, jonka turvin mallin kasvot oli luonnollista peittää. Ei todellakaan mikään kympin arvoinen suoritus meiltä toimituksessa, mutta opimme ainakin jatkossa varaamaan kuvausjärjestelyille riittävästi aikaa.
”
Seuraava Posse-artikkeli ilmestyy 13.09.
Kommentit