Avain (2002) osa 1

Posse, Issue 0.2, 01.03.2002, osa 1

Teksti: Possen toimitus

”Kunhan ei mitään haastatteluu!”, oli Masan ensimmäinen vastaus, kun ilmoitin tekeväni juttua hänestä. No perkele, mitä sitten? Suomirapartistien on kuitenkin lähes mahdotonta vastustaa ilmaista bisseä, joten eipä aikaakaan kun skenen kiistellyin henkilö saapui paikalle. ”Pistä se nauha pyörii!”, kuului komento ja toimittaja teki työtä käskettyä…    

Tää jäbän räp-ura tuli mulle aika yllätyksenä. Joskus nähtiin jotain Avain tarroja ja joku sano mulle et toi on Masa. Sit mä aloin muistelee et sä teit joskus aikoinaan Niekun kans jotain räppii.

”Niekku oli eka jäbä koska sillä oli tietsikka himas ja se oli näit vanhoja Rotterdam Gabber -jäbii. Se teki himas aina sellast stygee, ja jotain junglee se alko tekee 90-luvun alkupuolella. Sillä oli muistii nauhottaa jotain kakskyt sekuntii kerrallaan. No sit mä pakotin sen tekee jotain hoppibiittejä vaikka se ei yhtään digannu, vihas varmaankin. Sillä oli pari Cuben vinyylii ja se suostu tekee vaan sellasii biittejä. Mä olin eka että nyt kyllä tehään jotain muuta. Lopulta puskettiin vaan instrumentaaleihin jotain överi bileriimejä, tänään natsaa viis naista, vaikkei ikinä natsannu yhtään. Oli helvetin hauskaa. Yritettiin tosissaan mutta tuli aivan törkeetä. Me kuunneltiin ite jotain musaa, otettiin joku verse ja muokattiin sitä hirveesti, että se olis muka ollu meidän omii ajatuksii täys. Kuulosti aivan samalta kuin Wu-Tangin ekat, paitsi että meidän oli täyttä sontaa. Sit samasta porukasta, Tammisalo linkkejä, oli Vision joka teki skebamusaa ja sillä oli nelilaturi himassa. Se oli ihan jees tavallaan, ei vaan löytyny ketään, joka olis halunnu tehdä yhtä paljon kun minä. Jurin kanssa sitten kirjotettiin ja kirjotettiin ja koitettiin oikeasti tehdä jotain. Juri oli pölliny englannin luokasta C-kasetteja, joissa oli englannintunteja. Me vedettiin sit siihen päälle ja sen nimeks tuli Finnish Business Report koska se luki valmiiks niissä kaseteissa. Soitettiin sitä ihan vitusti kaikille. Se oli itse asiassa eka jonka Iso H kuuli. Ne oli jo pidemmällä kun niillä oli jo studiolaitteet. Kun me sit tehtiin jotain uusii juttuja, niin ne sano et tulkaa tänne nauhottaa. Meni siinä muutamia vuosia niin tehtiin siellä Kaks Lakii -biisistä ensimmäinen versio ja se pääty jotenkin mystisesti Mafialle. Siitä se on jotenki lähteny.”    

Mulla on sellanen mielikuva että sä kuuntelit ennen paljo rokkii? 

”Oon aina yrittäny kuunella kaikenlaista. Kyl mä vieläkin aika ajoin sihautan Bob Dylanin tai Dinosaurus Juniorin tahdissa. Nuorena kun kaikki muut kuunteli Metallicaa ja Gunnareita, niin mä en niistä lämmenny. Mä kuuntelin Salt’ n’ Pepaa ja ehkä jopa MC Hammerii. Jotenkin meni aina rytmimusiikin puolelle. Kun alko noi skede-ajat niin mä kuuntelin punkkii ja hoppii. Punkki rupes kuitenkin käymään ykspuoliseksi, se vaan käänty hoppiin. Vieläkin on frendejä joiden kanssa käydään skedee ja kuunellaan rokkii ja punkkii, mut kyl mä itte rahat yleensä laitan räppiin, souliin tai raggaan.”   

Sujuuko mikään instrumentti? 

”Mä oon alustavasti harjotellu kitaraa, mutta en oo vieny sitä pidemmälle”    

Onks elokuvien ohjaus jääny toistaseks? 

”Kyllä mä halusin tehdä videoita. Omia videoita pitäs alkaa enemmän mietii. Ei vaan ole aikaa. Kyllä me vieläkin tehdään, jos frendit tarvii videoo. Toi elokuva on niin suuri asia, että mä en usko ottavani niin valtavaa vastuuta harteilleni ennen kun mä oon joku kuuskyt vanha rauhallinen äijä. Tällä hetkellä mä olisin varmaan täys pommi ohjaajana.”   

Sullahan on hyvii ohjaussuorituksii. 

”Onhan mulla uskomattomii suorituksii. Muutama skede-leffa, pari musavideoo ja jotain sketsejä.”    

Okei, sitten pakollinen kysymys. Ensimmäinen nimikirjotus. Mitkä fiilikset? 

”Mä olin alkuaikoina niin sekasin aina keikoilla, et en mä edes muista. Toivon et wraittasin sentään jotain 'Asa', enkä mitään mun vanhaa tagii. Jo Roihikan nutallakin jengi tuli keikan jälkeen pyytään nimmareita ja kysyy että, miten sä pystyt vetää kaks versee putkeen hengittämättä. Mä sanoin, että kyllä se kummallista on mut välil joutuu vetää henkee.”   

Miten sukulaiset on ottanu noi läpät? 

”Ne vittuilee tuhdisti. Niille mä oon vaan yks räkänokka, josta ei oo mihinkään. Mummilta tuli joskus muutama kasinoarpa joululahjaks, niissä luki et meidän räppärille. Kai ne oikeesti kuitenkin diggaa, koska ne tietää, et jos mä en tekis musiikkia niin mä olisin vaan yks jätkä lisää kortistossa. Ei ne skedeystäkään koskaan pahemmin tukenu, lautoja ei liikaa osteltu. Sanottiin vaan, että itsepähän katkot jalkas. Sama homma se on hiphopin kanssa, ei ne siitä oo oikeesti kiinnostuneita.”    

Nyt kun on tullu vähä julkisuutta niin onko frendit pysyny vai onks perseennuolijat tilalla?

”Toi on varmaanki niiden ongelma, jotka tekee vähän erilaista musaa kuin mä. Perseennuolijoita ilmaantuu varmaankin niille, joiden musiikki koskettaa sitä yleisön kultaista keskitietä. Ennemminkin jengi tulee fiilistelee samoja ajatuksia, tai sit tulee vaan vihaajia. Jotkut ei vaan ymmärrä mun kiinnostusta sosiaaliseen ajatteluun, toiset taas tulee kyselee, et olinks mä Göteborgissa. Ei frendien suhtautuminen voi muuttua. Tässä iässä monet lähtee opiskelemaan. Jossain tapauksissa ei välttämättä nää niin usein, mutta mä pysyn tuolla paikallisessa ja tapaan niitä kaikkia, jotka siellä pyörii.”    

Näillä suomihiphop -hommilla ei kauheen hyvin elä. 

”Kyllä siinä joutuu videoita välillä vähän vuokrailla. Kesällä pakattiin Ostos-TV:n paketteija. Ehkä jos tekis paljon keikkaa, mut me ollaan katottu aina keikalle mentäessä, et se on oikeen asian puolesta, tai et sillä on oikee yleisö. Kyllä meillä olis vaikka minkälaista keikkaa, mut ollaan karsittu aika paljon. Meillä on keikalla Jurassikki ja DJ Blah aina mukana. Puhutaan jätkien kanssa aina selväks mikä on hyväks ja mikä ei. Niitä aina syö kun mä haluun mennä mukaan mieliosotuksiin, joissa ei ole edes äänentoistoo. Niiden mielestä äänentoisto olis ihan jees olla.”   

Alkuperäinen roihikalainen? 

”Meitsi on kasvanu koko nuoruuden Roihikas. Lähiaikoina oon asunu Tammisalossa, Herttoniemessä ja Lahdessa. Roihuvuoressa kaikki koulut käyny läpi ja nyt mä asun siellä taas.”

Mun mielestä toi Roihika ei ole niin paha alue kuin sä annat ymmärtää. 

”En mä mun teksteissä puhu pelkästään Roihikasta. Mä puhun Itä-Stadista. Mun isovanhemmat budjaa Vesalassa ja mul on aina ollu frendejä ympäri Itää. En mä sitä mikskää getoks maalaa, mut siel on paljon vähemmistöjä ja syrjäytyneitä. Itä on Itä. Siel on enemmän kapakota ku ruokakauppoja, mut eipähän tarvii vetää binii ulkona. Kun me tehtiin Roihika biisi niin se oli karua tumman paahdon aikaa ja me oltiin vaan kaks räkistä haikailemassa kunnon kukinnon perään.”   

Sitten siirrytään jumppaosastoon. Onks Ruisku vielä kehis? 

”On! Ruisku on kehissä.” 

Mikä divari on meneillään? 

”Me ollaan nelosdivarissa.”    

Mä kävin silloin kutosessa tsiigaa teidän matseja. Ootte nousujohteessa. 

”Roihuvuoren Ruisku edustaa edelleen. Seiskadivarista lähettiin ja ollaan neljäs vuodessa noustu kolme divarii. Yhtenä vuonna jäätiin vitoseen pykiin. Mut mä en tiedä voidaanks me osallistuu tänä vuonna koska meiltä loppu rahat. Meidän piti pitää joku saunailta, mut juotiin sitten paikallisessa kaikki massit. Meille tuli joku lasku, jota me ei olla maksettu.”    

Pelipaidat lähtee ulosottoon. 

”Pelipaidat on jo lähteny. Niitä on hävinny ympäri Stadii. Jengi lähtee aina Ruiskun paidat päällä dokaa, siks niitä on hävinny johonkin vitun Ale Pubiin ja vastaaviin. Varmaan sieltä kukaan enää niitä lähtee hakee. Ne on ihan putkatavaraa. Suomen matsista Ruiskun paidat päällä putkaan.”   

Muistelin teidän matseja tuolla Velolla tai jossain. Aina hiekkakentällä. Onks nyt nurtsi alla? 

”Ei ole vieläkään. Jengi sano et meille pitäs tulla jotain rajatuomareita, mut ei niitä oo näkyny yhessäkään matsissa. Maksettiin mun mielestä vielä jotain ekstraa, et oltais saatu ne. Kyl tosiaan kannattaa urheilla, tekee vitun hyvää. 90 minsaa saa juosta fudismatsissa, on se aika kovaa.”   

Eiks alemmis divareissa ole lyhemmät matsit? 

”Me ollaan nyt niin korkealla, et on 45 minsan erät eikä välissä oo mitään kunnon taukoo. Fudis on kuitenkin sellanen laji, et se pitää mielen kondiksessa, siinä tarvii peliälyy. Se ei oo mikään lätkä, missä sä käyt eka salilla ja sit vaan luistimet jalkaan. Vaikka me ollaan nuorempii jätkii, niin ollaan pärjätty ihan hyvin. Kyl me viedään niitä vanhoja patukoita tekniikassa aika pahasti.”